Ballast Point Grunion

Ballast Point Grunion 5.5%

Lauantai-iltapäivänä tuli pyörähdettyä mutka Oulun keskustassa. Sokeri-Jussin kievarissa ruoka ja juoma olivat maukkaita, mutta jälkiruoan jälkiruoalle piti päästä Leskiseen. Kuppila oli kohtalaisen täynnä ja olutvalikoimakin oli mukavasti vaihtunut sitten viime kerran. Hanassa oli parikin kiinnostavaa uutuutta, mutta pullohyllyn oikea yläkulma kiinnitti huomioni. Siellä oli kaksi Ballast Pointia kauniisti vieretysten. Etikettejä en nähnyt, vaikka kuinka siristelin, mutta jo siinä oli selvää, että sellaisella mentäisiin tänään. Lopulta selvisi, että toinen näistä oli itselleni täysin uusi, Grunion, mikä lähtikin kylmäkaapista matkaan.

Olut kaatuu lasiin kultaisena ja jättää pinnalleen pienen vaahdon. Tuoksussa on hedelmäistä humalaa. Sitruuna, ananas ja appelsiini tuovat mukavan hedelmäisyyden kirjon, muuten leipäisän maltaisuuden kaveriksi. Maussa hedelmien kattaus jatkuu pirskahtelevan monipuolisena leipäisän maltaisuuden pysyessä tasapainoisesti matkassa. Katkeruutta on hitusen jälkimaussa. Juotavuus on kepeää luokkaa.

Kokonaisuudessaan todella miellyttävä olunen. Kategorisesti ajateltuna herkullisin Pale Ale ainakin todella pitkään aikaan. Kyllä on makunystyröitä taas hemmoteltu, mutta Sokeri-Jussin eväät painoivat vatsassa siihen malliin, ettei oluttakaan enempää kyennyt nautiskelemaan. Jääpähän herkkuja toisellekin päivää. Toivottavasti myös tätä olutta.

Arvosana: 4

Hiisi Humulus Lupus

Hiisi Humulus Lupus 9.0%

Alkosta tuli viime vuoden puolella napattua matkaan Hiisipanimon tuplaipa. Humulus Lupus on ollut maisteltavien olusten listalla jo pidempään, ja oli mukava, että Alkokin oli mokoman ottanut valikoimiinsa. Viimeiset pari viikkoa ovat Oulussa olleet kylmiä, mutta nyt vaikuttaa vihdoin lauhtuvan. Jospa tanakka tuplaipa lämmittäisi jo näin etukäteen.

Olut kaatuu lasiin kauniin meripihkaisena. Tuoksu on toffeekaramellinen ja trooppisen hedelmäinen. Pehmeä fudgemainen toffeisuus tuntuu todella selkeästi. Maku jatkaa toffeekaramellisena, mutta mukana on myös trooppista hedelmäisyyttä, kuten sitruunaa ja mangoa, sekä havuisuutta. Katkeroa on matkassa, mutta muuten sävy säilyy makeahkona. Alkoholi lämmittää katkeraa jälkimakua.

Kyllähän tämä nautiskelun puolelle menee. Kokonaisuudessaan vahva suoritus Hiisiltä. Pieni ripaus hedelmäistä raikkautta karamellisuuden sekaan ei olisi ollut pahasta, mutta laadukas olunen tämä on alusta loppuun saakka näinkin.

Arvosana: 3½

Rousal Chai Porter

Rousal Brygghus Chai Porter 4.4%

Kaakkurin Citymarketista tuli joulun alla ostettua parikin kappaletta olusia. Näiden joukossa oli Rousalin Chai Porter, mikä pisti silmään jo heti kaupassa. Panimon tuotoksia en aiemmin ole päässyt maistelemaan, mutta veikeän pullon muodon olen laittanut merkille aikaisempienkin olusten kohdalla

Chai Porter kaatuu lasiin tumman ruskeana, lähestulkoon mustana. Pinnalle jää runsas vaahto, mikä kuitenkin laskeutuu nopeasti. Tuoksu on todella mausteinen. Mausteiden keskeltä kaneli ja inkivääri nousevat aromeina esiin. Maku jatkaa samanlaisena maustesekoituksena. Kaneli ja inkivääri saavat seurakseen mustapippurin, joka jää varsinkin jälkimaussa kielen päälle.

Maustelientähän tämä on, mutta tietyllä tapaa, jopa yllättävänkin onnistunutta sellaiseksi. Vänkä kokonaisuus, millaisia ei ole vastaan liiemmälti tullut, tai sitten ovat vain jääneet ostamatta... Ei tätäkään heti tulisi uudelleen ostettua, muttei myöskään pahalla muisteltua, päinvastoin.

Arvosana: 3

Hitachino Nest Espresso Stout

Hitachino Nest Espresso Stout 7.5%

Roosterissa oli sen verran reippaasti väkeä, että ruoan saamisessa olisi mennyt pitkään. Nälän kasvaessa oli parempi poistua. Suunta kävi kohti Toripolliisia, mikä on maittavan ruoan ohessa tavannut tarjota myös mielenkiintoisia olusia. Ulkoilma oli jäätävä ja jopa parin sadan metrin kävelymatka teki tiukkaa. Toripolliisiin onneksi sopi sisälle, kunhan pöytävarauksista johtuen söisi riittävän nopeasti. Ruoka löytyi listalta helposti, mutta oluissa meni kauemmin. Maistilan valmistama Toripolliisi-olut näytti olevan hanassa edelleen, mutta päätin lähteä tummemmalle linjalle. Veikeitä japanilaisia oli tarjolla kolmekin kappaletta. Espresso stout lähti ruoan kyytipojaksi.

Olut kaatuu lasiin mustana. Tuoksussa on kahvia, vahvaa kahvia. Hitusen myös kaakaomaista aromia tuntuu taustalla. Maku jatkaa kahvisella linjalla. Tummaa suklaata ja paahteisuutta tuntuu ohuesti taustalla, mutta hyvin kahvinen kokonaisuus tämä on, mitä nimen puolesta varmaan sopi odottaakin. Suutuntuma on pehmehkö, minkä lisäksi hieman kitkerän sävyinen kahvisuus säilyy jälkimaussa kielellä pidempäänkin.

Merkille pantavaa oli, että olut oli todella kylmä, mikä saattoi häivyttää joitakin aromeita taustalle. Kokonaisuudessaan kahvisuus on yleensä ehdottomasti "in", mutta nyt sitä oli jopa hitusen liian voimakkaasti. Ei siinä, kyllä tämä varsin mielenkiintoinen ja maukas olunen on.

Arvosaan: 3½

Maistila Vice

Maistila Vice 5.4%

Keskustassa asioidessa ehti pyörähtämään myös pienen mutkan Roosterissa. Lauantai-iltapäivänä pubin puoli oli kohtuullisen täysi, eikä paikkoja ollut kuin tiskillä. Hanavalikoima oli hyvin pitkälti oululainen, vähintäänkin puolet olivat joko Maistilaa tai Sonnisaarta. Hienoa, että paikalliset panimot saavat tuotteitaan esille. Yksi "uutuuksista" oli Maistilan, itse Roosterin kuppilalle valmistama "talon olunen", mikä on jäänyt toistaiseksi itselläni maistamatta. Hetken aikaa oluiden välillä arpoessani, päädyin siihen, että nyt olisi kyseisen olusen aika.

Olut kaatuu lasiin kultaisena ja vaahtoaa reippaasti tiiviihköllä vaahdolla. Tuoksussa on sitrushedelmäistä humalaa ja karamellista maltaisuutta. Maussa on pitkälti samoja sävyjä. Sitrushedelmäinen humalointi ja karamellinen maltaisuus ovat suhteellisen kivasti tasapainossa. Katkeruuttakin löytyy matkassa. Suutuntuma on pehmeä. Kokonaisuudessaan ei ollenkaan hassumpi olunen, burgerin kyytipoikana olisi lie jopa erinomainen. Selkeälinjainen APA, mikä ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta maan päällä, mutta on kyllä yksi Maistilan parhaista. Kokonaisuus toimii ja yksinkertainenkin voi olla kaunista.

Arvosana: 3+

Traquair House Ale

Traquair House Ale 7.2%

Jokunen tovi takaperin tuli osallistuttua oluiden tilaukseen merta edempää. Tilauksessa oli osaltani matkassa jokunen pullo Skotlannista, mukaanlukien tämä Traquairin herkku. Skottialea haettiin ja sitä toivottavasti myös saatiin.

Olut kaatuu lasiin tumman ruskeana. Tuoksu on toffeekaramellinen, maltainen, tumman hedelmäinen ja siirappinen. Maku on karamellisen maltainen, tumman hedelmäinen, tamminen ja hieman jopa tumman marjaisa. Jälkimaku on kuivakanpuoleinen. Makeutta on, muttei häiritsevästi. Suutuntuma on pehmeä, lähestulkoon kermainen. Monimuotoinen olut, mikä on juotavuudeltaan oikein miellyttävä tapaus. Mielikuva piirtyy täkäläisestä pubista ja ilmastosta, mihin olut sopisi kuin nakutettu. Tykkäsin!

Arvosana: 4-

Sonnisaari Vitityy

Sonnisaari Vitityy 6.8%

Keskiviikkoisena iltapäivänä tuli pyörähdettyä pieni mutka Leskisessä. Tarjolla oli tuoreita olusia, muun muassa Sonnisaarelta. Tunnelma oli rauhallinen, liekö verrattain varhainen ajankohta vaikuttanut asiaan. Putiikki nyt oli kuitenkin auki ja Hesari oli pöydällä odottamassa lukiaansa. Uutisten sivuun sopi napata toinen Sonnisaaren uutuuksista, vahva imperial pils.

Olut kaatuu lasiin kultaisena ja jättää pinnalleen pienen vaahdon. Tuoksussa on viljaisuutta, ruohoisaa humalointia, mutta myös sitruunaista hedelmäisyyttä. Maussa on samaista ruohoista humalointia, viljaisuutta sekä sitruksista hedelmäisyyttä höystettynä tutulla Sonnisaaren talon sävyllä. Suutuntuma on kohtuullisen hapokas ja katkeranpuoleinen. Rapsakkaasti humaloitu pilsner, Vitin isoveli, mikä ei loista, muttei varsinaisesti petäkään. Vähän hakemista tässä silti on. Olisi ollut kiva maistaa kepeämpää versiota tässä rinnatusten.

 Arvosana: 3

Maistila Tilus

Maistila Tilus 8.2%

Islantilaisen jälkeen palattiin takaisin paikallisen panimon tuotoksiin. Maistilalta oli hanassa tarjolla toinenkin tuote, Tilus, mikä vaikutti olevan vähän tuhtimpi tapaus. Illan viimeiseksi se kuitenkin oli sopiva.

Olut kaatuu lasiin tummanpunaisena, lähestulkoon mustana. Pinnalle jää pieni vaahto. Tuoksussa on mustaherukan sävytteistä marjaisuutta, tummaa paahteisuutta ja mausteisuutta. Marjojen kirjo on voimakas ja se peittääkin muita aromeja alleen. Maussa on pääasiassa kypsää marjaisuutta. Tuntuma on kuin tummassa ja kypsässä marjamehussa, mutta matkassa on myös maltaisuutta ja mausteisuutta. Lievätkö aikaisemmat oluset vaikuttaneet makuaistiin, mutta tämä tuntuu kohtuullisen tasapainoiselle tavaralle. Kyseessä on kuivakka ja hieman jopa hapan kokonaisuus, missä alkoholikin peittyy kivasti. Ei ollenkaan paha. Viimeisen kulauksen myötä puheensorina pubissa oli kasvanut, mutta ihmisten määrä ei niinkään. Niinpä sitä sopi hiljalleen poistua. Oluen tuoma lämmittävä vaikutus siivitti pakkasen läpi illan viimeiseen bussiin. Kyllä kelpasi.

Arvosana: 3+

Borg Leifur Nr. 32

Borg Leifur Nr. 32 6.8%

Talavibitterin päälle oli aika tilailla jotakin muuta. Hanassa oli itselle entuudestaan tuntemattoman islantilaisen panimon tuotoksia. Harvemmin mokomia on tarjolla, niin eipä tuota sopinut jättää maistamattakaan.

Olut kaatuu lasiin kultaisen oranssina. Tuoksussa on nektariinin sävytteistä hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja belgihiivaa. Maussa on samaista nektariinista, mutta myös sitruksista hedelmäisyyttä, belgihiivaa sekä vienosti makeaa karamellisuutta. Suutuntuma on kohtuullisen hapokas.

Kokonaisuudessaan makea ja helposti juotava olunen, mikä sai näin keskellä talvipakkasia lähinnä haikailemaan kesää ja St Michaelin terassipuolta. Saison ei tässä tilanteessa varsinaisesti lämmittänyt, mutta kaikin puolin kelvollinen se silti oli. Palattuani kesäisistä mielikuvista, pohdiskelin, että liekö ulkona edelleen paukkuva pakkanen syynä siihen, että kuppila oli yllättävänkin rauhallinen perjantai-illaksi. Tilaa riitti mukavasti. Niin mukavasti, että oli vielä yhden olusen paikka.

Arvosana: 3(-)

Maistila Talavibitteri

Maistila Talavibitteri 5.3%

Viikko on ollut Oulussa järkyttävän kylmä. Elohopea on laskenut niin alas, että ulos ei ole ollut asiaa kuin pakon edessä. Perjantai-illaksi sää alkoi hieman jopa lauhtua ja sen myötä uskaltauduin ulos neljän seinän sisältä ihan vapaaehtoisestikin. Koskilinjat kulkivat pakkasesta huolimatta, mutta jo matkalla ajatuksen järkevyys alkoi mietityttää, bussikuskin potkiessa linjurin ovea auki sen jäädyttyä kiinni. Bussi kuitenkin vei keskustaan, mistä suunta kävi kohti St Michaelia.

Hanassa oli tarjolla muutama mielenkiintoinen vaihtoehto. Päätin lähteä liikkeelle kepeämmästä päästä. Paikallisen Maistilan Talavibitteri vaikutti sopivalle aloitukselle. Kyseinen olut kaatuu lasiin kuparisena. Tuoksussa on maltaisuutta, leipäisyyttä, hedelmää sekä pähkinää. Maussa on makeaa maltaisuutta, leipäisyyttä ja hedelmäisyyttä. Runko on kepeä ja maltaisuuden sävyttämä, mutta kokonaisuus säilyy suhteellisen tasapainoisena. Olut ei ole ollenkaan hassumpi. Se voisi tietty olla vahvempikin, mutta ainakin näin kevyenä se toimii varsin mukavasti.

Arvosana: 3 (+)

BrewDog Jack Hammer

BrewDog Jack Hammer 7.2%

Alkoon oli saapunut vanhaa kunnon Jack Hammeria tölkissä. Pulloversio perinteikkäämmällä etiketillä keräsi aikanaan enemmän hurraa-huutoja, mutta sisältö on toivon mukaan yhtä laadukasta myös tässä tölkitetyssä versiossa.

Olut kaatuu lasiin kultaisena. Pinnalle jää pieni vaahto. Tuoksussa on sitrusta, greippiä, trooppista hedelmäisyyttä sekä havuisuutta. Maussa on sitruksista humalointia, greippiä ja trooppista hedelmäisyyttä. Alkuun maku on pehmeän hedelmäinen, ennen kuin rapsakka sitruksinen humalointi käy päälle ja saattelee greippisen katkeran jälkimaun tuntumaan kielellä pidempäänkin.

Kokonaisuudessaan sitruksen ja greipin sävytteinen herkku. Överin greippinen, mutta niin tämän klassikon tulee ollakin. Ei monimuotoisuuden huipentuma, mutta edelleen luokassaan yksi parhaista ja suosikeistani Brewdogin ns. vakivalikoiman osalta.

Arvosana: 4-

Põhjala Must Kuld

Põhjala Must Kuld 7.8%

Virolainen Põhjala tekee tosissaan tuloaan ja panimon tuotoksia on syksyn aikana ollut saatavilla jo useampia. Aiemmin olen nautiskellut panimon IPA:n, mikä oli tavattoman herkullista tavaraa. Tämän johdosta odotuksia oli kertynyt myös tätä tummempaa, Alkosta poimittua porteria kohtaan.

Olut kaatuu lasiin mustana ja vaahtoaa runsaasti. Tuoksussa on tummaa paahteisuutta, kahvia, kaakaota ja suklaata. Maku on paahteinen, pehmeän kahvinen ja kaakaomainen. Myös hippunen lakritsaista sävyä tuntuu taustalla. Koostumus on öljymäinen ja tasapainoinen. 

Kokonaisuudessaan kyseessä on miellyttävä ja monimuotoinen portteri. Tietyllä tapaa ei mitenkään poikkeuksellinen teknisesti, mutta sattuupa mokoma vain olemaan äärimmäisen onnistunut yksilö luokassaan. Tätä kehtaa ostaa toistekin, kuten lie myös panimon muita tuotteita, mikäli niitä vielä jatkossa vastaan tulee.

Arvosana: 4

Elland 1872 Porter

Elland 1872 Porter 6.5%

Leskisessä tuli pyörähdettyä vuoden vaihteen jäljestä lauantaina. Väkeä riitti keskustassa, kuten myös kuppilassa, missä oli kuitenkin yllättäen yksi pöytä vapaana. Pöydästä näki sopivasti Valioliigaa, missä Michail Antonio vei juuri Hammersin johtoon Poolia vastaan. Kovinkaan moni paikalla olleista ei peliä seurannut ja jätin seuraamisen itsekin vähemmälle. Oluen osalta valinta kohdistui tällä kertaa englantilaiseen. En ole aikoihin nautiskellut Leskisen Real ale hanan tuotoksia, mutta siihen sijoitettu portteri vaikutti lupaavalle.

Olut kaatuu lasiin mustana. Pinnalle jää sormen vahvuinen, pitsinen vaahto. Tuoksussa on paahteisuutta, tummaa leipäisyyttä, hedelmäisyyttä, kahvia ja suklaata. Maussa on hedelmää, paahteisuutta, kahvia ja suklaata mukavasti tasapainossa.

Kokonaisuudessaan tässä on monimuotoinen ja maukas portteri. Suutuntuma on pehmeä ja kermainen, hapokkuutta tuntee tuskin lainkaan. Hassuna sivuhuomioina oluen makumaailma toi jostain syystä mieleeni talomaalin. Maaleja ei ole tullut liiemmälti haisteltua, eikä tämä häiriintynyt mielikuva päässyt sen suuremmin pilaamaan kokonaisnautintoa ja hyvä niin. Kyseessä on oikein miellyttävä olunen, jota kelpaisi nautiskella useamminkin. Lasia viimeistellessäni Carroll oli iskenyt West Hamin jo 2-0 johtoon. Kloppilla riittää vielä työsarkaa.

Arvosana: 4-

Stallhagen Ceremonie Jubilee Beer

Stallhagen Ceremonie Jubilee Beer 6.0%

Graalista ulos kävellessäni katselin bussiaikatauluja ja iltabussin tuloon oli vielä tovin verran aikaa. Tarkemmin katsottuna aikaa oli vieläkin reippaammin, edellisen bussin pyyhkäistessä juuri ohi lähestyessäni pysäkkiä. Eipä se mitään, rintamasuunnan käännös ja Jumprun tiski oli parinkymmenen metrin päässä. 

Jumprussa oli parikin mielenkiintoista olutta, joista ensimmäisenä listassa oli Stallhagenin shamppanjahiivaviritelmä. Olut vaikutti sen verran erikoiselle, että se täytyi päästä maistamaan. Olut kaatuu lasiin kultaisena ja kirkkaana. Pinnalle jää runsas vaahto. Tuoksussa on skumpan sävytteistä hiivaa, hedelmäisyyttä ja jotain marjaisaa. Maussa on samaista hiivaa, hedelmäisyyttä ja marjaisuutta.Suutuntuma on hapokas ja makea.

Kokonaisuudessaan tämä on tosiaan shamppanjan ja oluen sekoitus. Erikoinen "olunen" on sitä mitä luvattiin, mutta ei se kyllä nautinnollista tavaraa ole. Hapokas ja jotenkin perverssi yhdistelmä ei hivele makuhermoja. Plussaa siitä, että teknisesti tässä on lie päästy siihen, mitä haettiin. Miinusta siitä, ettei tätä saattanut nautiskella loppuun saakka. Olotila on kuin olisi nauttinut vajaan tuopillisen kuohuviiniä. Nyt pidin huolta, etten myöhästy seuraavasta bussista ja jätin oluen lopun lasiin.

Arvosana: 2(+)

Maistila Poppy Brown

Maistila Poppy Brown 4.8%

Suomi oli onnistunut kääntämään pelin nihkeähkön alun jälkeen ja maaleja alkoi sadella Slovakian päätyyn. Sama kenttä teki tuhojaan ja volyymi Graalissa nousi pari pykälää. Oululaiset eivät osuneet vain kentällä, vaan myös Graalissa, hanaan, jonne oli saapunut paikallisen Maistilan tavaraa.

Poppy Brown kaatuu lasiin nimensä mukaisesti ruskeana. Tuoksussa on suklaajäätelöä, maltaista makeutta ja paahteisuutta. Maussa on samaista paahteisuutta, maltaista makeutta ja edelleen suklaajäätelöä. Suutuntuma on pehmeähappoinen ja makea.

Kokonaisuudessaan mielleyhtymä suklaajäätelöön jäi päälle heti ensimmäisestä kulauksesta lähtien, enkä päässyt siitä enää irti. Olut on suht tasapainoinen ja suoraviivainen kokonaisuus, mistä tulee myös Newcastle etäisesti mieleen. Ei hassumpi, muttei ihmeellinenkään. Yrittäessäni makustella muitakin sävyjä, Suomi oli takonut tulostaululle jo kahdeksan maalia ja peli oli ohi. Sehän meni sitten ihan mukavasti tällä kertaa. Sen myötä oli aika poistua muuten verrattain hiljaiseen keskiviikkoiltaan.

Arvosana: 3-

BrewDog Candy Kaiser

BrewDog Candy Kaiser 5.2%

Uuden vuoden aattoa edeltävänä päivänä tuli pyörähdettyä asioilla keskustassa. Varsinaista kiirettä ei ollut ja nuorten leijonien peli Slovakiaa vastaan oli alkamassa, niin mieleeni nousi ajatus, että josko peliä kävisi vähän matkaa kuppilassa katsomassa. Suunta vei itseoikeutetusti Graaliin.

Hanat olivat päivittyneet jonkin verran sitten viime kerran. Silmiinpistävänä hanoista pomppasi esille skottipanimon altbier, johon en ole aiemmin törmännyt. Kyseinen olut, Candy Kaiser kaatuu lasiin kuparisena ja jättää pinnalleen pienen vaahdon. Tuoksu on maltainen, toffeinen ja kukkainen. Tuoksu ei ole voimakas, pikemminkin hyvin mieto. Maussa on samaista toffeista maltaisuutta ja kukkaisuutta. Jälkimaku on katkera. Maltaisuutta tässä kyllä riittää. 

Olusessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta toista lasillista ei jää kaipaamaan. Brewdogin standardeilla arvioituna olut on selkeästi heikompaa puoliskoa. Kyseessä ei kuitenkaan ole huono olut, mieleni tekee antaa sille vielä toinen mahdollisuus joskus tulevaisuudessa. Ei kuitenkaan vielä tänä iltana.

Arvosana: 3-