Talavibitterin päälle oli aika tilailla jotakin muuta. Hanassa oli itselle entuudestaan tuntemattoman islantilaisen panimon tuotoksia. Harvemmin mokomia on tarjolla, niin eipä tuota sopinut jättää maistamattakaan.
Olut kaatuu lasiin kultaisen oranssina. Tuoksussa on nektariinin sävytteistä hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja belgihiivaa. Maussa on samaista nektariinista, mutta myös sitruksista hedelmäisyyttä, belgihiivaa sekä vienosti makeaa karamellisuutta. Suutuntuma on kohtuullisen hapokas.
Kokonaisuudessaan makea ja helposti juotava olunen, mikä sai näin keskellä talvipakkasia lähinnä haikailemaan kesää ja St Michaelin terassipuolta. Saison ei tässä tilanteessa varsinaisesti lämmittänyt, mutta kaikin puolin kelvollinen se silti oli. Palattuani kesäisistä mielikuvista, pohdiskelin, että liekö ulkona edelleen paukkuva pakkanen syynä siihen, että kuppila oli yllättävänkin rauhallinen perjantai-illaksi. Tilaa riitti mukavasti. Niin mukavasti, että oli vielä yhden olusen paikka.
Arvosana: 3(-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti