Leskisestä suuntasin suoraan Raattiin, missä pelin alkuun oli muutama minuutti aikaa. Pelin alla kunnioitettiin Janne Hietasen pitkää uraa ja olisihan herralle ollut käyttöä alkavallakin kaudella loukkaantumisten keskellä. Siinäpä ne juhlat illan osalta olivatkin. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta peli ei. Jaro loi ensimmäisen kolmen minuutin aikana jo pari todella vaarallista paikkaa ja paine oli jatkuvasti Oulun päässä. Tämä olikin pitkälti koko pelin henki.
AC Oululla oli huomattavia vaikeuksia saada edes muutamaa syöttöä peräkkäin omille ja peli oli todella turhauttavaa katsottavaa. Joukkueen brassikolmikko ei ollut alkuunkaan samalla sivulla muun joukkueen kanssa, mikä näkyi välillä melko käsittämättöminä ratkaisuina. Kyseiset herrat, Jair, Braga ja Gilberto ovat taitavia, mutta peliä
edistävä anti on vähäinen. Liekö katsomossa tunnelmaa tuonut kotiväki nostanut paineita, mikä näkyi yliyrittämisenä.
Jaro puolestaan oli todella vahva. Laitapelaajat olivat nopeita ja varsinkin vasemmalla Paintsil tuli läpi jatkuvasti yksin jäänyttä Hautalaa vastaan. Paikat syntyivät pääasiassa Oulun päätyyn, mutta molemmat joukkueet myös saivat, ja tuhrivat rangaistuspotkun, edellisen päivän Bayern - Atletico -pelin tyyliin. Jaron Niangin rankkari oli kuin kopio Torresin yrityksestä, Oulun Bragan laukoessa myös pallon maalivahdin ulottuville. Ramadingaye laukoo pilkut tavallisemmin, mutta brassi päätti ottaa omin päin roolia, siinä onnistumatta. Hyvä, että itseluottamusta löytyy, mutta tämä sooloilu kuvastanee joukkueen sisällä vallitsevaa epätasapainoa, koska ilmeisesti valmentaja Ojanenkin huuteli, että Ramadingaye ampuu. Tilanteesta silminnähden tympääntynyt Ramadingaye antoi jopa provosoivat aploodit, liekö hyvälle torjunnalle, vai missaukselle.
Tarpeeksi kauan kun jahkataan, niin lopultahan Jaro osui. Vajaa kymmenen minuuttia ennen pelin loppua syntynyt 0-1 kesti loppuun saakka ja vähän rapiat 1000 katsojaa lähti tyytymättömänä kohti iltaa, joka alkoi kovaa vauhtia viiletä auringon laskiessa. Peli oli kokonaisuudessaan surkeaa katsottavaa, osittain myös Jaron hyvyydestä johtuen. Oulun pelaajista onnistujiin voidaan laskea Wentin, Ramadingaye, joka oli vahva keskellä, sekä topparit, jotka pelasivat kelvollisesti. Kokonaisuudessa on paljon parannettavaa. Toivoa sopii, että tämä peli oli vain Jaron hyvyyttä, muuten kaudesta tulee pitkä ja vaikea. Kolmesta pelistä yksi ainoa piste ei ole sellainen startti, mitä olisi tarvittu.
Kevään aikana tehty reissu sumujen saarille poiki kotiintuomisiksi muutaman olusen. Yksi näistä puteleista oli Durhamilta. Panimo ei sanonut lähtökohtaisesti mitään, mutta olut kerrallaanhan nämä tutuksi tapaavat tulla. Nyt kauniina, kuumana kesäpäivänä oli aika avata olunen.
