Mathildedalin Kyläpanimo Pirske

Mathildedalin Kyläpanimo Pirske 6.9%

Alkon pienpanimokattauksesta nappasin aikanani matkaan muutaman olusen. Yksi näistä mukaan tarttuneista oli Mathildedalin Pirske. Panimoon törmäsin ensimmäisen kerran viime kesän SOPP:issa, jolloin mielenkiinnosta kävin maistelemassa pari panimon tuotosta. En muista oliko Pirskettä silloin tarjolla, mutta sitä en ainakaan silloin nautiskellut.

Olut kaatuu lasiin kultaisen kellertävänä. Tuoksussa on kepeän helmeilevää, sitruksista hedelmäisyyttä ja belgihiivan tuomaa mausteisuutta. Maussa on sitrusta, mutta myös pehmeämpää hedelmäisyyttä ja belgihiivaa. Jälkimaku on kuivakka ja hivenen hapan. Suutuntuma on keskihappoinen ja pirskahteleva.

Tämähän yllätti positiivisesti. Jo ensimmäisen kulauksen jälkeen tuntui, että nyt on olut suhteellisen mukavasti kohdillaan. Panimon pari aikaisempaa tuotetta eivät suuremmin erottuneet edukseen, mutta tämä toimii. Alkon pienpanimokattausta on tullut nautiskeltua verrattain harvakseltaan, mutta vaikea kuvitella, että seassa montaa tätä maittavampaa olusta löytyisi. Toivottavasti tätä tulee tarjolle myös jatkossakin.

Arvosana: 4-

Boulevard Brewing Single-Wide IPA

Boulevard Brewing Single-Wide IPA 5.7%

Alkosta tuli taannoin poistettua kivalla etiketillä varustettu jenkki-ipa. Panimo oli itselleni uusi, mutta kepeähkö ipa vaikutti kokeilemisen arvoiselle. Etiketti oli keskeisessä osassa päätöksentekoa, vähemmän räikeällä sellaisella olut olisi todennäköisesti jäänyt hyllyyn. No nyt se kuitenkin oli lähtenyt matkaan ja lasia kohti.

Olut kaatuu lasiin kultaisen oranssina ja jättää pinnalleen pienen vaahdon, mikä kuitenkin häviää nopeasti. Tuoksussa on sitrushedelmäistä humalaa, havua ja maltaisuutta. Maussa samainen, rapsakka sitrushedelmäinen humalointi kulkee mukavasti tasapainossa karamellisen maltaisuuden  kanssa. Mukana on myös vienosti havuisuutta. Jälkimaku kääntyy oikeaoppisesti katkeraksi. Suutuntuma on kohtuullisen hapokas ja pirskahteleva.

Kokonaisuudessaan kepeä ja virkistävä jenkki-ipa, mikä ei varsinaisesti eroa massasta, kuin etiketillään. Se ei tarkoita, että olut olisi huono, tasasapainoisia oluita on aina ilo nautiskella, kuten kävi myös tämänkin oluen kanssa.

Arvosana: 3(+)

Malmgård Proto #10

Malmgård Proto #10 5.6%

Ruoka oli vielä kesken, mutta Setämies pääsi loppumaan. Hetken jo mietin, että olisinko mennyt toisella samanlaisella, sen verran positiivisen kokemuksen olut toi. Hanassa oli kuitenkin tarjolla muitakin mielenkiintoisuuksia. Yksi näistä oli Malmgårdin Proto-sarjan tuote. #9 on toistaiseksi ainoa, mitä olen sarjasta päässyt maistamaan, niin ei tätä kymppiä sopinut ohi päästää.

Olut kaatuu lasiin kuparisena ja jättää pinnalleen pienen vaahdon. Tuoksussa on toffeekaramellia, aivan omar-karkin muodossa. Taustalla tuntuu pehmeästi hedelmäistä humalointia. Maku jatkaa samalla linjalla. Karamellisen maltainen runko tasapainoilee kivasti hedelmäisen humaloinnin kanssa. Kokonaisuudessaan raikas ja makeahko, mutta jälkimaku on katkera. Suutuntuma on keskihappoinen. Juotavuus on kohdillaan ja sen myötä myös ruokakin saatiin nautiskeltua loppuun. Vain omar-karkki suuhun jäi.

Arvosana: 3+

Sonnisaari Setämies

Sonnisaari Setämies 6.1%

Perjantaisena iltapäivänä tuli jälleen tallusteltua Oulun keskustassa. Keväinen auringonpaiste lämmitti jo mukavasti, joskin pikku pakkasen puolella vielä mentiin. Viikonloppu häämötti ja vatsa kaipasi murkinaa, ehkä myös olutta. Kello näytti sopivasti siihen suuntaan, että Roosterin kellari oli aukeamassa. Sielläpä olisi tarjolla molempia.
Alakerta olikin lähestulkoon tyhjä sinne marssiessani. Hanat olivat täynnä suomalaisia tuotteita, omalla tavallaan hieno asia sekin. Tarjolla oli muun muassa Sonnisaaren tuoreinta kierrosta. Setämies vaikutti sopivalle ruuan kylkeen.

Olut kaatuu lasiin punertavanruskeana. Pinnalle jää sentin paksuinen tiiviihkö vaahto. Tuoksu on oikein miellyttävä. Siinä on trooppista hedelmäisyyttä, mutta myös karamellista maltaisuutta. Maussa rapsakka hedelmäinen humalointi ja karemellinen maltaisuus ovat kivasti tasapainossa. Humalointi tuntuu hieman karkeana, mutta se ei häirtse. Jälkimaku kääntyy katkeraksi, suutuntuman ollessa keskihappoinen. En tiedä vaikuttiko reissun jälkeinen pieni tauko oluesta makuun, mutta tämähän on yksinkertaisesti hyvää ja toimivaa tavaraa.

Arvosana: 3½

Suomenlinnan Panimo Coyet Ale

Suomenlinnan Panimo Coyet Ale 4.5%

Tulomatkalla koneiden väliin jäi pari tuntia odotusaikaa. Sunnuntai-iltana koko Helskinki-Vantaa lähestulkoon kumisi tyhjyyttään, mikä tuntui jo tutummalle Lontoon vilinän jälkeen. Aikaa oli sen verran, että Oak Barrelissa ehti kääntymään mutkan. En ole käynyt kuppilassa pitkään, pitkään aikaan ja olin positiivisesti ylltätynyt sen olut-tarjonnasta. Valikoimaa oli kiitettävästi hanoja ja muutamaa pulloa myöten. Hanassa oli tarjolla Suomenlinnan Coyet Alea, mikä on pariin otteeseen tullut sivuutettua. Nytpä oli sopiva aika nautiskella moista.

Olut kaatuu lasiin kuparisena ja vaahtoaa reippaasti. Tuoksu on leipäisän maltainen, mutta taustalla on myös kepeää sitruksen sävytteistä hedelmäisyyttä. Maku jatkaa makeahkon maltaisena. Taustalla pirskahteleva hedelmäisyys pyrkii esiin, mutta jää väkisinkin soittamaan toista viulua. Jälkimaku kääntyy kuivakaksi suutuntuman ollessa keskihappoinen. Maltaisuuden riemujuhlaa tämä kyllä on. Makua on saatu upotettua runsaasti näinkin kepeäksi olueksi. Mukava uusi tuttavuus, minkä myötä sopikin hiljalleen lähteä siirtymään lähtöporttia kohti.

Arvosana: 3

Wimbledon Quartermaine IPA

Wimbledon Quartermaine IPA 5.8%

Toisena päivänä Lontoossa ehdin vielä käymään toisessa kuppilassa. Tällä kertaa sijainti oli lähellä Trafalgar Squarea, josta suunta kävi hieman Big Beniä kohti. Ulkona paistoi aurinko ja väkeä oli liikenteessä tolkuttomasti. Oulussa sitä on tottunut hivenen verkkaisempaan Rotuaariin. Väen vilistessä silmissä, sivussa näkyi houkuttelevan oloinen kiintopiste. The Clarence tarjosi mukavan mahdollisuuden poiketa hetkeksi sivuun ihmisvilinästä. Kuppila oli oikein tunnelmallinen ja lähestulkoon täysi. Hanassa oli jälleen tarjolla Peronia ja Stellaa, mutta myös muutama tuntemattomampi tapaus löytyi. Yksi näistä oli Wimbledonin IPA. Se kiinnosti.

Olut kaatuu lasiin kultaisena ja jättää pinnalleen tiiviin valkoisen vaahdon. Tuoksu on sitrushedelmäinen, kukkainen, mutta myös maltainen. Maussa sitrushedelmäinen humalointi ja kepeä kukkaisuus ovat mukavasti tasapainossa keksimäisen maltaisuuden kanssa. Katkeruutta on matkassa reippaanlaisesti. Suutuntuma on pehmeä ja matalahappoinen. Kokonaisuudessaan maukas ja kepeä olunen, mikä sopi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Lasi kumoutui pienen hiukopalan sivussa, minkä myötä matkakin jatkui ihmisvilinän keskellä aavistuksen mieluummin.

Arvosana: 3+

Purity Mad Goose

Purity Mad Goose 4.2%

Viime viikolla tuli tehtyä pieni reissu Lontooseen. Ei varsinaisesti olutmielessä, mutta onneksi kaupungissa ehti myös tutustumaan pariin sellaisenkiin. Aikaisemmin en ole Lontoossa käynyt, joten alueet olivat uusia. Hotellin lähellä pubeja ei ainakaan ollut niin tiheään, kuin etukäteen olisin odottanut, mutta lopulta sentään houkutteleva paikka löytyi. Paxton's Head sijaitsi Harrodsin ja Hyde Parkin välimaastossa ja vaikutti ulospäin oikein houkuttelevalle paikalle. Hanassa oli Peronia ja Stellaa, mutta päädyssä oli myös tarjolla itselle tuntemattomampia tavaroita. Yksi näistä neljästä oli 'Hullu Hanhi'. Lasia kohti kiitos.

Olut kaatuu lasiin kultaisena ja jättää pinnalleen sentin vaahdon. Tuoksussa on leipäisää maltaisuutta ja kepeää sitruksista humalointia. Maussa samainen leipaisä maltaisuus ja sitruksinen humalointi jatkuvat. Suutuntuma on pehmeä ja matalahappoinen. Koostumus on paksu, hieman öljymäinen. Kyllähän tuopin mielellään kumosi. Ei suunnaton makuelämys, mutta eipä tästä kyllä paha mielikään jäänyt. Pubi itsessään oli viihtyisä ja väkeä riitti. Matka jatkui yhtä pubia ja olusta rikkaampana.

Arvosana: 3

Ballast Point Grapefruit Sculpin

Ballast Point Grapefruit Sculpin 7.0%

Keväisen leutona sunnuntaipäivänä tuli asioitua mutka keskustassa. Tunnelma keskustassa oli rauhaisa, kellään ei näyttänyt olevan kiire minnekään. Kiire ei ollut myöskään minulla, minkä myötä sitä jouti asioimaan Leskisessä tarkastelemassa tarjontaa. Sunnuntain tuoma rauhallisuus välittyi myös kuppilaan sisälle, missä puheensorina oli jopa tavallista vaimeammalla tasolla. Oluissakin löytyi. Ensimmäisenä listassa oli tarjolla Ballast Pointin, ilmeisesti greippinen versio maukkaasta Sculpinista. Toista olutta ei listasta tarvinnut enää lueskella.

Olut kaatuu lasiin kultaisen ja kuparin välimaastoisena ja jättää pinnalleen muhkean vaahdon, mikä meinaa lähestulkoon pyrkiä ulos lasista. Tuoksussa on greippiä, trooppista hedelmää ja hitusen havuisuutta. Siinä on myös hunajaista makeutta. Maussa on samaista greippisyyttä, trooppista hedelmäisyyttä ja havua. Suutuntuma on keskihapokas ja makeahko. Jälkimaku kääntyy katkeraksi. Tasapainoinen ja maukas. Tätä herkkua saisi olla useamminkin tarjolla. Yksinkertaisesti yksi parhaista nauttimistani oluista. Tätä olisi mukava maistella rinnakkain perinteisen Sculpinin kanssa. Muille oluille ei tämän herkun päälle ole tilaa, sen verran uniikista tuotteesta on kyse.

Arvosana: 4½

Teerenpeli Julmajuho

Teerenpeli Julmajuho 7.7%

Alkon pienpanimokattauksessa oli mukana myös Teerenpelin tuotantoa savuoluen muodossa. Panimon tuotteita on tullut juotua harvakseltaan, vaikkakin joskus maitokaupasta hauskat Heikit ja Hannut muistan nautiskelleeni. Julmajuhon kohdalla panimo on lähtenyt selvästi tuhtimmalle linjalle.

Olut kaatuu lasiin mustana. Tuoksussa on miellyttävästi lihaisaa savua, tummaa paahteisuutta, tummaa suklaata ja kahvisuutta. Maussa on tummaa paahteisuutta, tummaa suklaata, kahvia ja savuisuutta. Suutuntuma on pehmeä ja matalahappoinen. Jälkimaku kääntyy kuivaan ja hieman jopa katkeraan suuntaan.

Kokonaisuudessaan miellyttävä olunen kaikin puolin. Harvoin näissä savuoluissa mennään ihan metsään, eikä niin käy tässäkään tapauksessa. Olut vain parani lämmetessään ja tuki hidasta nautiskelua. Hyvä tuote Teerenpeliltä, liekö paras, mitä olen panimolta tähän mennessä nauttinut.

Arvosana: 4-

Hornbeer Black Magic Woman

Hornbeer Black Magic Woman 10.0%

Sonnisaarten jälkeen virtaa oli vielä sen verran, että yhdelle oluelle oli tilaa. Valikoimaa olisi ollut vielä hanoissakin, mutta nyt oli aika suunnata kylmäkaapille. Kaapissa oli jos minkälaista, mutta jo aikaisemmin syksyllä silmään on pistänyt Hornbeerin tyylikkäällä etiketillä varustettu IS. Näitä olusia oli kaapissa enää tämä yksi, vaan eipä ollut enää. Musta taikanainen lasia kohti.

Olut kaatuu lasiin tummanruskeana. Tuoksussa on tummaa hedelmäisyyttä, tummaa suklaata, tummaa marjaisuutta ja savuisuutta. Savukalaa. Maussa on samoja tummia sävyjä. Tummaa hedelmäisyyttä, tummaa marjaisuutta, tummaa suklaata ja savukalaa. Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä. Jälkimaku on pitkä.

Kokonaisuudessaan tummia sävyjä ja savuisuutta sisältävä herkku, mikä meni nautiskelun puolelle. Olut tuli laitettua puoleksi, mikä oli tässä tapauksessa paikallaan. Ulos lähtiessäni aurinkokaan ei enää lämmittänyt, mutta onneksi olusen lämmittävä vaikutus siivitti pyörän kotiin asti.

Arvosana: 4

Sonnisaari Rotikka

Sonnisaari Rotikka 5.2%

Toinen uusista Sonnisaarista on tummempaa ja hieman vahvempaa tavaraa kuin juuri nauttimani Sessioblondi. Rotikka on nimensä mukaisesti aavistuksen suuremman koiran kuvalla varustettu musta ipa. Tämän kategorian olusissa panimo on aiemmin tavannut onnistua kohtuullisen hyvin. 

Olut kaatuu lasiin mustana ja jättää pinnalleen kauniin paksun vaahdon. Tuoksussa on sitruunaa, hedelmäisyyttä, humalaa ja kepeää paahteisuutta. Maussa on samaista sitruksen sävyistä hedelmäisyyttä sekä tummempaa sävyä paahteisuuden muodossa. Jälkimaku on reippaasti katkeranpuoleinen.

Kokonaisuudessaan suoraviivainen ja perusvarma musta ipa, mikä toimii suhteellisen mukavasti. Olut on nautinnollinen ja tasapainoinen, mutta samalla hieman ohut ja yksipuolinen. Viimeaikaisten Sonnisaarten kohdalla tämä on silti yksi onnistuneimmista. Mokomaa saattaisi tilata vielä toistekin.

Arvosana: 3+

Sonnisaari Sessioblondi

Sonnisaari Sessioblondi 4.4%

Kauniin aurinkoisena keskiviikkoiltapäivänä tuli pyöräiltyä mutka keskustaan. Kevättä alkoi olla jo ilmassa ja pyörä kulki loistavasti, auringon lämmittäessä matkantekoa. Olustenkin puolella lämmittäviä uutisia oli tullut, Sonnisaaren tiedoteltua tuoreimmista tuotteistaan. Näitäpä löytyi tutusti keskustan kuppiloista, mukaan lukien Roosterista. Vaikka kuppilan kellari oli auennut vasta vajaata tuntia aiemmin, väkeä oli jo reippaanlaisesti. Väkimäärän lisäksi kellarin hanavalikoima oli kivasti päivittynyt. Nyt oli aika lähteä liikkeelle chihuahuan kuvalla varustetulla Sessioblondilla.

Olut kaatuu lasiin kultaisena. Pinnalle jää sentin vaahto. Tuoksussa on hedelmää ja jotain pehmeää marjaisuutta. Hieman myös maltaisuutta. Maussa on pehmeää hedelmäisyyttä ja maltaisuutta. Suutuntuma on keskihappoinen. Jälkimaku on lyhyt. Kokonaisuudessaan kepeän pirskahteleva olut, missä on siiderimäistä sävyä. Kokonaisuus jää hieman pliisuksi, mutta ihan hauska tuote tämä on. Lasi tyhjeni verrattain nopeasti. Ei tätä kovin pitkäkestoiseen nautiskeluun ole suunniteltu, mutta mukava, että Sonnisaari tekee välillä tällaisia kepeitäkin tuotteita.

Arvosana: 3-