Jacobsen Red Christmas Ale

Jacobsen Red Christmas Ale 4.6%

Alkon jouluoluet odotuttavat vielä itseään, mutta markettipuolella tuotteita löytyy jo hyvinkin. Tällä kertaa jouluolutkausi alkoi Kaakkurin Citymarketista napatulla Jacobsenin jouluisella alella.

Olut kaatuu lasiin punertavan kuparisena. Tuntuma on pääasiassa karamellinen ja marjainen, hivenen hedelmäinenkin. Pieni metallisuus tuntuu ensinuuhkaisulla. Suutuntuma on pehmeähkö, ja makeahko. Ei kovinkaan yllättävä tai erikoinen, mutta lasi tyhjenee siitä huolimatta mukavasti. Olut käy joulukauden avauksesta. Urheiluvertauskuvaa käyttäen, joukkueen peli ei ole parhaimmillaan kauden alussa, mutta peli paranee toivon mukaan kauden edetessä. Ehkä näin myös jouluoluiden kohdalla, näiden viimein saapuessa Alkoon.

Arvosana: 3-

Ylikylä Pohjan Neito

Ylikylä Pohjan Neito 5.0%

Marraskuu on muuttanut kelin koleaksi Oulussa ja ulkonakin saa jo hytisellä kerrakseen. Osittain sen johdosta päätin kotimatkalla pyörähtää mutkan Roosterin kellarissa lämmittelemässä ja katsastamassa tarjontaa. Hanassa oli kirjava kattaus olusia, pääasiassa paikallisia. Myös Kempeleestä. Ylikylä näyttää lähteneen liikkeelle kohtuullisen vauhdikkaalla tahdilla. Aikaisemmat oluset ovat olleet juotavuutensa puolesta kohdillaan, positiivisia odotuksia oli myös kolmanteen, jossa lähdettiin hieman vehnäisemmällä linjalla.

Kultainen olut jättää pinnalleen reippaan vaahdon. Tuntuma on pehmeähkö, hivenen vehnäinen ja sitruunainen. Stereotyyppiselle vehnälle tämä ei maistu ja banaanisuus ja mausteisuus ovat suhteellisen vähäisiä. Se ei oikeastaan haittaa, kokonaisuus maistuu mukavasti ja jatkaa Ylikylän kepeää ja helposti juotavien oluiden linjaa. Tyylilaji muuttui hieman edellisiin olusiin nähden, mutta kyllä tätäkin ison tuopin jälkeen tekee mieli toinen ottaa. Tällöin olusessa on lie onnistuttu.

Arvosana: 3+

Iso-Kallan Panimo Oatmeal Stout

Iso-Kallan Panimo Oatmeal Stout 5.4%

Alkoon oli saapunut savolaista kaurastouttia, mikä ilahdutti positiivisesti. Aikanaan, olisikohan ollut pari vuotta takaperin joulukuussa muistan nautiskelleeni kyseistä olutta Leskisessä. Hento lumisade laskeutui tuolloin Rotuaarille, ihmisten kiirehtiessä jouluostoksilleen. Joulustressin tuntu oli silmiinpistävää, mutta Leskiseen ja lasin ääreen moinen ei onneksi päässyt kantautumaan. Olut oli tuolloin maukas ja muistelisin tällöin kehaisseeni tuotetta tiskin takana olleelle herralle. Romantisoiduista mielikuvista takaisin arkeen ja olut auki.

Olut kaatuu lasiin mustana, kolamaisena. Pinnalle jää tiivis vaahto. Tuntuma on pehmeähkö, paahteinen ja lakritsainen. Taustalla tuntuu hento savuisuus, varsinkin jälkimakua kohden. Suutuntuma on pehmeähkö, mutta katkeruutta tuntuu myös makustelun myötä. Onhan tämä kaikin puolin maukas ja kepeästi juotava oatmeal. Nostalgian tuntu ei palannut lasia tyhjentäessä, mutta olut on edelleenkin toimivin Iso-Kallan tuote mitä on vastaan tullut. 

Arvosana: 3½

Mallaskoski Tough Luck

Mallaskoski Tough Luck 4.7%

Paikalliseen Citymarkettiin oli tullut uutta tuotantoa Mallaskoskelta parinkin tölkin muodossa. Päätin napata matkaan toisen puolilitraisen, joka saisi toimia illan mittaan palauttavana saunakaverina. Tölkin englanniksi kirjoitettu teksti lupaili kovaa, itseluottamusta uhkuvaa ipaa, missä on selvästi Etelä-pohjalaista uhoa, positiivista sellaista.

Olut kaatuu lasiin aavistuksen kuparisena ja jättää pinnalleen sentin vaahdon. Tuntuma on pääasiassa hedelmäinen, sitruksinen ja hivenen ruohoinen. Makeahko, mutta humalointia on myös mukavasti. Katkeruus tuntuu pitkänä jälkimaussa. Suutuntuma on pehmeähkö. Juotavuus säilyy kohdillaan. Kokonaisuudessaan ei hassumpi olunen, mutta kovat puheet tahtovat tekojen puolesta hukkua massaan. Kepeä ipa, mikä toimi saunakaverina mainiosti, mutta joka ei ollut niin mukavaa seuraa, että sen haluaisi heti uudelleen mukaan. Ei se kuitenkaan porttikieltoakaan saanut.

Arvosana: 3-

Sonnisaari Humalaja

Sonnisaari Humalaja 6.7%

Bitterin vedellessä viimeisiään, pöytiäkin alkoi vapautua kuppilassa. Nyt kun oli vähän mukavampia paikkoja tarjolla, niin sopi lähteä hakemaan toinenkin olut pöytään. Hanassa oli Ylikylän lisäksi tarjolla oululaista osaamista. Sonnisaari  oli nimennyt tuoreimman olusensa nokkelasti Humalajaksi ja vuorenhuippuisella lätkällä varustetusta hanasta irtosikin kultaista olutta hyvin niukalla vaahdolla. Oluessa on hedelmämehun sävyinen, hivenen sitruksinen, mutta samalla tunkkainen tuntuma. Humaloinnissa ei ole säästelty, mutta jokin hieman epämiellyttävä sävy, kenties alkoholin tympeähkö kuultavuus tuntuu taustalla, varsinkin katkeraksi kääntyvässä jälkimaussa. Se pudottaa nautinnollisuutta.

Kokonaisuudessaan humaloinnin määrä ja taso hipoo vuoren huippua, mutta runko laahaa muuten perässä. Tuntumaa voisi havainnollistaa urheilumetaforalla, missä hyökkäys on terävää, mutta viisikkopeli haperoa, mikä myötä omassa päädyssä soi useammin, kuin mitä hyvä hyökkäys ehtii iskemään. Valitettavasti tällöin ei mennä jatkopeleihin. Ei myöskään tämän oluen kohdalla.

Arvosana: 3-

Ylikylä Ilmari

Ylikylä Ilmari 4.2%

Keli oli kalsea AC Oulun pelatessa kauden viimeisen kotipelinsä TPS:ä vastaan. Yleisö oli löytänyt mukavasti tiensä Raattiin, olihan voittajalle tarjolla hyvät asemat suoraan liiganousuun. Itse pelissä turkulaiset onnistuivat pitämään Oulun hyökkäykset kurissa ja toisella puoliajalla satoi lisää vettä niskaan, kirjaimellisesti myös taivaalta. Vierasjoukkue onnistui tekemään ratkaisevalta tuntuneen avausmaalin ja kovasta yrityksestä huolimatta kotijoukkueen kirivaihde jäi vaisuhkoksi. Raatista poistuttiin turhautuneissa, joskin kylmettyneissä tunnelmissa. Kylmetys helpottanee kuppilassa, näin ehkä myös turhautuminen. Siispä pyörä Roosterin parkkiin.

Kellarissa oli tarjolla tiskipaikkoja, mitkä kelpasivat kylmettyneelle mainiosti. Hanassa taas oli mukavasti uutuuksia, myös Ylikylältä, jonka tuotteisiin törmäsin ensimmäistä kertaa edellisellä kerralla. Panimon toinen olut näytti olevan Ilmari, Pikku-Ilmarista hivenen vahvempi versio. Luovaa nimeämistä! Olut houkutteli kuitenkin kokeilemaan.

Kuparinen olut on leipäisän maltainen, hivenen keksimäinen ja pehmeähkö. Pikkuveljeen verrattuna tässä on makua ja vahvuutta runsaammin, minkä ansioista kokonaisuus kantaa paremmin. Olut tuntuu tasapainoiselle ja puhtoiselle, itse asiassa varsin maukkaalle. Melko suoraviivaisella bitterillä tässä taas mennään, mutta onnistuneella sellaisella. Juotavuus on kohdillaan ja pitkä lasi humahtikin vauhdilla alas. Jopa niin vauhdilla, että meinasin tilata toisen samanmoisen. Näin ei käy turhan usein.

Arvosana: 3½

Ruosniemen Panimo Parlamentaarikko

Ruosniemen Panimo Parlamentaarikko 6.9%

Alkossa tuntui olevan tarjolla useampiakin olusia Porin suunnalta. Nappasin näistä pari matkaan, Ruosniemiä kun on tullut keräiltyä sitä mukaa, kun niitä on tarjolle ilmaantunut. Liekö kyse panimon etiketeistä ja silmälasipäisestä herrasmiehestä, mutta jotenkin ne aina sattuvat silmiin osumaan. Nyt kiinnostavia olusia panimolta oli kaksi, joista ensimmäisenä sai aueta belgi-dubbel.

Olut kaatuu lasiin punertavan kuparisena. Alkuun oluen tuoksu tuntuu yksinomaan hieman tunkkaisena ja tympeänä, mutta pienen tunnustelun myötä taustalta paljastuu sikarin sävyä. Sikari on hallitseva aromi, omalla tavallaan kaikessa tympeydessään jopa kiehtova sellainen. Sävy peittää pitkälti muut aromit alleen, mutta makeahkoa karamellisuutta tuntuu siitä huolimatta taustalla. Maussa puolestaan tuntuvat sikarin lisäksi tumma hedelmäisyys ja karamellinen maltaisuus, jälkimaun kääntyessä kirjavan mausteiseen suuntaan. Suutuntuma on pehmeä ja matalahappoinen.

Alkuun olin tunkkaisuuden myötä tyrmäämässä olutta täysin, mutta lasissa hetken lämmettyään, olut alkoi maistua mukavammin. Lopulta olut oli jopa suhteellisen nautinnollinen. Ei ehkä aivan perinteisen dubbelin ytimessä, mutta sinne päin ja sinne mitoille tämä lopulta jääkin. Sikarin tuomasta kiehtovasta vivahteesta huolimatta, olut ei ole ensimmäisenä jonossa seuraaviin Ruosniemiin investoitaessa. Vaikka ei siitä pääse mihinkään, on tuo sikarin sävy tosiaan aika vänkä. Kaikessa tympeydessään.

Arvosana: 3