SOPP Oulu 31.8.2017

SOPP Oulu 31.8.2017

SOPP laajentui tälle vuodelle ensimmäistä kertaa Ouluun saakka. Kalenterimerkintä oli tullut tehtyä jo hyvissä ajoin, mutta tapahtumaa mainostettiin myös mukavasti paikallislehtiä myöten. Torstaipäivänä keli oli kaunis, mutta iltapäivä oli vielä sen verran nuori, että väkeä oli tapahtumateltan edustalla väljästi. En antanut moisen häiritä, vaan nappasin sisälle marssiessani matkaani veikeän desin maistelulasin jä lähdin katsastelemaan tarjontaa.

Kiersin tapahtuma-alueen kertaalleen ympäri ja tarjonta vaikutti kattavalle. Päätin lähteä liikkeelle kevyellä lagerilla, ja olinkin jo lähestymässä Hailuodon tiskiä, kun viereisen tiskin Radbrewin herra viittilöi sen verran intensiivisesti, että pysähdyin heidän pisteensä kohdalle. Lageria kuulemma löytyisi myös heiltä, ehkä Hailuodon ehtisi nautiskella tuonnempanakin.

Radbrew Lonely Lager 5.5%

Olut kaatuu lasiin kirkkaan kultaisena. Pinnalle jää reipas valkoinen vaahto, mikä kuitenkin laskeutuu nopeasti. Sävy on makeahkon maltainen, ruohoinen, ja kevyen katkera. Lager, missä on hieman Pilsin sävyjä. Nelosoluen vahvuuden voi aistia. Kokonaisuudessaan puhtoinen, ohuesti katkera lager. Maistuu mukavasti startterina.

Radbrewn myötä siirryin Takatalo & Tompuri -osastolle, missä panimolla oli tarjontaa neljän oluen verran. Panimo on itselleni täysin uusi tuttavuus, kerran muistan panimon oluen nähneeni Leskisessä kesäkuussa, mutta tuolloin sivuutin sen tyystin. Tällä kertaa en päästänyt tuotteita ohitseni, vaan nappasin lasiini Ruislagerin.

Takatalo & Tompuri Kaski Ruislager 4.6%

Olut kaatuu lasiin punertavan kuparisena. Sävy on rukiinen, viljainen ja kuivakka. Rukiin sävy tuntuu voimakkaana, ja kuivuus tuntuu aina jälkimakua myöten. Makua on tuntuvasti näin kevyeksi paketiksi. Puhtoinen ja positiivinen kokemus panimolta. Hyväksyvän nyökyttelyn myötä, päätin pistäytyä tiskillä toistekin, mutta ensiksi päätin hakea lasillisen vehnäistä Bryggerin tiskiltä.

 

Bryggeri Weizen 5.0%

Olut kaatuu lasiin kultaisena. Pinnalle jää tiivis valkoinen vaahto. Sävy on kepeän banaaninen ja sitrushedelmäinen. Taustalla tuntuu vehnälle ominaista mausteisuutta, mutta hedelmien sävyt ovat tuntuvampia. Raikas ja kuivakka paketti. Kaikin puolin asianmukainen vehnis.

Vehniksen myötä arvoin hetken seuraavaa tiskiä. Plarasin lehtisen läpi pariinkin otteeseen, kunnes löysinkin itseni takaisin Takatalo & Tompurin tiskiltä. Makuaisteja oli vielä sen verran jäljellä, että pänimon kevyt pils saattaisi mennä tähän väliin.

Takatalo & Tompuri Kaski Pils 4.6%

Olut kaatuu lasiin haalean kultaisena. Sävy on kesäisen ruohoinen, kesäpeltoinen ja kukkainen, mutta taustalla on myös viljaisampaa maltaisuutta. Humalointi on maltillista, mutta pientä ruohoista purentaa tuntuu jälkimaussa. Miellyttävän kesäinen ja freesi kesäpils, missä palaset ovat kohdillaan.

Takatalo & Tompurin jälkeen siirryin Vaasalaisen Bockin tiskille. Panimolla oli tarjolla komean pitkä lista olusia, mikä piti sisällään myös tujakampia tuotteita. Tuhdimmat saisivat kuitenkin odottaa tuonnemmaksi, nyt olisi keskivahvan osaston vuoro. Päivän teeman ollessa kirjavan viljaisa, lähdin liikkeelle panimon Ruisoluella.

Bock's Ruisolut 5.5%

Olut kaatuu lasiin kuparisena. Pinnalle jää suurikuplainen valkoinen vaahto. Sävyssä on rukiista viljaisuutta, ja kuivuutta. Hieman myös vienoja hedelmäisempiä sävyjä, mutta ne tahtovat jäädä vahvemman rukiisuuden alle. Komponentit ovat kutakuinkin kohdillaan, mutta olut ei aivan yllä Ruislagerin tasolle.

Bockin jälkeen ehdin tilaamaan vielä yhden oluen, ennen lähtöä. Lammin Sahdin Naakka oli yksi sellaisista olusista, jotka olin merkannut itselleni etukäteen maisteltavien listalle. Päivän olutannin ollessa sen verran kevyt, Naakka, joukon vahvimpana saisi päättää päivän kattauksen.

Lammin Sahti Naakka 7.0%

Olut kaatuu lasiin kuparisena. Pinnalle jää tiivis valkoinen vaahto. Sävy on leipäisän maltainen ja makeahko. Alkoholi kuultaa lämmittävästi mallasrungon läpi, varsinkin jälkimakua kohden. Kombinaatio on suoraviivainen, vahva ale, mikä ei kuitenkaan oikein iske omaan makuuni. Makeutta ja alkoholin tuntua on liikaa.

Lähtiessäni, tapahtuma-alueen ulkopuolelle oli jo kertynyt pientä jonon tynkää. Väkimäärän kasvun saattoi myös aistia tapahtuma-alueella, joskin logistiikka toimi mainiosti, eikä pahoja pullonkauloja päässyt syntymään. Siitä on hyvä jatkaa toiselle päivälle.

SOPP 23.7.2015

SOPP päivä kaksi käynnistyi alkuiltapäivästä ja kello 13 kieppeillä rautatieasema häämöttikin jälleen edessä. Tänään väkeä oli liikkeellä eilistä enemmän, mutta istumapaikkoja oli hyvin tarjolla aikaisille nautiskelijoille. 

Olutpuolella koettavaa riitti edelleen. Kiertely alkoi avoimin mielin, mutta pitkälle ei lopulta tarvinnut mennä, kun ensimmäinen olut kaatui lasiin. Jo edellisenä päivänä olin bongannut Malmgårdin plakaatin, missä oli kuva heidän syksyllä saapuvasta tuotteestaan, Se oli sopiva aloitusolut tälle päivää.

Malmgård Columbus Pale Ale 4.7%

Väriltään oranssin ja kuparin välimaastossa oleva olut, joka jättää pinnalleen ohuen vaahdon. Tuoksussa hedelmäisyyttä, mallasta ja humalaa. Maku pitkälti samantyylinen. Hedelmää, maltaisuutta ja humalaa. Kevyt katkeruus jälkimaussa. Kaikin puolin ok hyvä maitokauppa APA.

Arvosana 2½

Malmgårdin kevyen APA:n jälkeen oli aika siirtyä toiselle pitkälle listalle ja Saimaan juomatehtaan puoleen. Kyseisen panimon listan loppupäässä oli pari mielenkiintoista nimihirmua ja niistä ensimmäinen, eli Wilfred von Hifferhof tarttui matkaan. Kuvauksessa olutta kuvattiin reippasti humaloiduksi pilsneriksi. Lähtökohtaisesti ei kuulosta ollenkaan pahalle.

Saimaan Juomatehdas Wilfred von Hifferhof Pilsner 5.5%

Kellertävän ja kultaisen välimaastossa oleva olut, joka jättää pinnalleen pienen kauniin vaahdon. Tuoksussa on ruohoa, hedelmäisyyttä ja viljaa. Maku vastaa pitkälti tuoksua sisältäen ruohoa, viljaisuutta, hedelmää sekä humalan katkeroa, mikä tuntuu varsinkin jälkimaussa. Jännä olut. Voimakas humalointi ja pilsneri kohtaavat kivasti, mutta muodostavat samalla erikoisen yhtälön. Ei hassumpi ollenkaan, päinvastoin oikein piristävä tapaus.

Arvosana 3+

Saimaan jälkeen oli aika nautiskella Bryggerin hampurilaista, joka oli kyllä loistavaa tavaraa. Kuva jäi ottamatta kun herkku meni jo parempiin suihin. Janottamaan se kuitenkin pisti, niin oli aika jatkaa matkaa kohti Tamperetta ja Panimoravintola Plevnaa. Plevnallakin oli tullut kepeä maitokauppauutuus, niin johan se täytyi päästä testaamaan. Olutta tilatessani ja pientä pränttiä tarkemmin lukiessani huomasin, että kyseessä olikin ilmeisesti viides versio Cotton Alesta. Noh ei se mitään. Aiempiakaan en ole maistanut.

Panimoravintola Plevna Cotton Ale 4.7%

Kultainen olut, mikä jättää pinnalleen ohuen vaahdon. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja sitrusta, mutta myös maltaisuutta. Maussa on hedelmäisyyttä, leipäisää mallasta, mutta myös vähän ruohoa. Pehmeä ja matalahappoinen, jopa vetinen. Humala ja maltaisuus kohtaavat varsin hyvin, mutta muuten jää ohueksi. Olisin kaivannut aavistuksen roisimpaa humalointia.

Arvosana 2+

Tässä vaiheessa alkoi tehdä mieli vähän vehnäisempää olutta. Kovin kauaksi ei tarvinnut lähteä, kun sopiva olut löytyi. Panimo pysyi samana ja valinnaksi usean vierekkäisen vehnäisen joukosta valikoitui Plevnan JFK (James Finlaysonin Kutomo). Lyhenteen johdosta mielikuvani olivat jossain muualla, mutta ilmiselvästi lyhenteen täytyi muodostua tästä.

Panimoravintola Plevna JFK 5.5%

Kultaisen värinen olut, joka on samea ja jättää pinnalleen vajaan sentin paksuisen vaahdon. Tuoksussa on banaania, hedelmää, mausteisuutta ja vehnää. Maussa kohtaavat vehnä, hedelmä ja mausteisuus, joidenka lisäksi jälkimaussa on humalan tuomaa katkeroa. Vehnän ja humalan yhdistäminen varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omaan makuuni kyseinen setti toimi oikein hyvin. Virkistävä olut.

Arvosana: 3

Olutta siemaillessani huomasin, että paikalle oli saapunut myös Jaskankaljat-blogin pitäjä Jaska ja ilmeisesti miehen läsnäolo oli myös saanut Pyynikin samannimisen oluthanan aukenemaan. Tässä vaiheessa kävin asioimassa miestenhuoneessa, missä lisäkseni sillä hetkellä asioi kaksi muuta herraa. Toinen herroista puhui kovaan ääneen puhelimeensa Jaskankaljan saapumisesta ja siitä, että sitä on tarjolla vain 30 litraa. Totesin miehelle tämän puhelun lomassa, että sitä täytynee seuraavaksi sitten päästä maistelemaan. Tällöin taustalla ollut toinen herrasmies kuuli sanani ja huusi, että kyseinen olut oli oikeasti hyvää. Näillä puheilla eipä kyseistä olutta enää voinut kiertääkään, varsinkin kun Pyynikille saapuessani heidän kaksi muuta mielenkiintoista tuotettaan Vanillastout ja Pirun polkka olivat väliaikaisesti loppuneet.

Pyynikin Käsityöläispanimo Jaskankalja 6.0%

Oranssin ja kultaisen välimaastossa olut, joka ei juurikaan vaahtoa. Tuoksussa on hedelmää, sitrusta sekä rukiista mallasta. Maussa on hedelmäisyyttä, ruista ja maltaisuutta, mutta tuntuma on vähän sekainen. Juotavuudeltaan olut on matalahappoinen ja pehmeä. Kokonaisuudessaan varsin erikoinen ja miellyttävä olut, joka aiheutti vähän lintu-vai-kala efektin. Yritystä oli, mutta lopputulos ei ollut kuitenkaan aivan saumattoman onnistunut, joskin se oli mielenkiintoinen.

Arvosana: 3-

Jaskankaljan jälkeen maistui jokin vähän tummempi tavara. Pieni silmäys listaan ja sieltähän se sopiva tuote löytyi. Tällä Hesan reissulla ei ehtinyt tutustumaan tämän kyseisen panimon verrattain tuoreeseen panimoravintolaan, mutta se täytyy tehdä toisella kertaa. Kerran kuitenkin täällä paikalla ovat, niin yksi olunen kuitenkin kiitos!

Stadin Panimo Gasometer Baltic Porter 6.0%


Olut on tummaa, lähes mustaa. Pinnalle jää vajaan sentin paksuinen vaahto. Tuoksussa on paahteisuutta, tummaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata sekä lakritsaa. Maussa paahteisuus ja tumma maltaisuus tuntuvat tumman suklaan, lakritsan sekä marjaisan vivahteen ohella. Kohtalaisen maukas portteri ja sopiva olut juuri tähän väliin. Olut vastasi odotuksia, muttei tarjonnut kuitenkaan mitään suurempaa.

Arvosana: 2½

Tässä vaiheessa piti jo alkaa vilkuilla kelloa, koska juna Ouluun lähtisi pian. Oli päivän ja tämän vuoden festien viimeisen oluen aika. Tunnelma alueella alkoi jo olla hyvinkin tiivistä, ensimmäistä kertaa täytyi tyytyä seisomapaikkaan notkuvan pöydän ääressä. Ei se mitään. Suunnaksi uusi tuttavuus Hopping Brewsters ja olueksi heidän humalatykiksi mainostamansa DIPA.

Hopping Brewsters Double Warthog 8.5%

Olut on meripihkan värinen ja jättää pinnalleen reilun sentin paksuisen valkoisen vaahdon. Tuoksussa on karamellia, toffeeta, sitrusta ja alkoholia. Maussa on karamellia, toffeeta, hedelmää ja mansikkaa, mutta myös humalan katkeroa ja alkoholia, Ei niin katkera kun etukäteen odotin ja ehkä myös toivoin. Kohtalaisen tasapainoinen, muttei kuitenkaan mitenkään poikkeuksellinen DIPA. Odotukset olivat suuret, niin siihen nähden olut oli pieni pettymys.

Arvosana 2½

Kokonaisuudessaan SOPP oli mahtava tapahtuma. Oluita riitti ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Lukuisia herkullisia oluita jäi maistamatta, vaikka ajattelin, että kahdessa päivässä ehtii jo aika pitkälle. Ehtihän sitä, mutta kirittävää jäi. Jäipähän jotakin nautiskeltavaa ensi vuodellekin!

SOPP 22.7.2015

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa paikan päälle Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtumaan. Keväällä katselin tapahtumien ajankohtia ja tämä Helsingin setti sopi mukavasti aikatauluihin. Edeltävänä viikonloppuna selasin tapahtuman juomalistaa ja kyllähän siellä riitti mielenkiintoisia oluita enemmän kuin ehtisi nauttimaan.

Keskiviikkona puolen päivän jälkeen suunta kävi hiljalleen kohti rautatieasemaa. Portilla ei ollut jonoja ja sisälle sopi sisään oikein mainiosti. Pieni "ikkunashoppailukierros" ja sitten tilaamaan itse olutta.

Ensimmäiset pari olutta löytyivät nykyisin Kuopiolaistuneelta Iso-Kallan panimolta. Kyseinen panimo on tehnyt miellyttäviä tuotteita aiemmin ja muistan tykästyneeni heidän IPA:an sekä Oatmeal Stoutiin, silloin harvoin kun niitä on ollut Oulussa saatavilla. Nyt kuitenkin lähdettiin liikkeelle kepeämmällä ja itselle uudella linjalla.

Iso-Kallan Witbier 4%

Väriltään kellertävän ja kultaisen välimaastossa. Sameahko. Pieni vaahto, mikä häviää pinnalta nopeasti. Tuoksussa korianteria, belgihiivaa ja venhänäisyyttä. Maussa vehnäisyyttä ja sitruunaa. Korianteri viipyy kielen päällä pidempäänkin. Hieman vetinen, eikä kovin hapokas, mutta raikas ja helposti nautiskeltava olut. Ok hyvä kesäjuoma.

Arvosana: 2½

Iso-Kallan Jahti 5.7%

Olut on kirkas ja väriltään meripihkan sekä kuparin välimaastossa. Pinnalle jää pieni pysyvä vaahto. Tuoksussa karamellia, toffeeta sekä paahteista ruista. Maku on pehmeä ja vähähappoinen. Maltaisuutta, Ruista, karamellia ja toffeeta, mutta myös hippusen sitrusta. Nautinnollinen.

Arvosana: 2½

Iso-Kallan jälkeen suunta kääntyi kohti Turkua ja Panimoravintola Koulua. En ole koskaan aiemmin saanut mahdollisuutta maistaa kyseisen panimon tuotteita, niin nyt aika oli sopiva. Lisäarvuuttelua toi se, etteivät panimon tuotteet olleet ehtineet mukaan tapahtuman ohjelmalehtiseen. Täytyi siis lähteä kyselemään paikan päältä.

Tarjolla oli muutama Koulun tuote, mutta myös paikallisen Uuden Apteekin oluita. Apteekki vaikutti mielenkiintoiselta, mutta tällä kertaa lähdin liikkeelle Koulun puolelta.

Panimoravintola Koulu Juhla-Aura 5.2%

Olutta mainostettiin pils tyylisenä vaaleana lagerina, missä on käytetty saksalaistyyppistä humalointia. Olut on kirkas ja kullankeltainen eikä se juurikaan vaahtoa. Tuoksussa on ruohoa ja maltaisuutta. Maussa edelleen ruohoa ja maltaisuutta, mutta myös humalaista sitrusta sekoittuu joukkoon. Jälkimaku aavistuksen kuivakka. Kokonaisuudessaan puhtaan ja eheän oloinen olut, mikä ei tarjoa yllätyksiä.

Arvosana 2½

Panimoravintola Koulu Maisteri 5.5%

Tummanruskea olut, johon jää pieni vaahto reunoille. Tuoksussa on tummaa mallasta, siirappia ja paahteisuutta. Maussa tummaa mallasta, siirappia ja leipäisyyttä. Vähähappoinen ja makeahko. Kotioluen tuntuma, ruokajuomana taatusti erinomainen. Näin yksistään maukas ja tasapainoinen tumma lager. Hyvin perinteisen oloinen olut.

Arvosana 2½

Panimoravintola Koululta oli aika siirtyä toiseen itselle täysin uuteen tuttavuuteen, Mathildedalin Kyläpanimoon. Nimi ja tuotteet eivät entuudestaan sanoneet minulle mitään, mutta kyllä Suomeen aina hyviä oluenpanijoita sopii. Olutta tilatessa selvisi, että panimo on Turun lähistöllä, joten ilmeisesti olisi joskus syytä käydä myös Suomen lounaisosissa. Valikoimista löytyi neljä olutta, joten sopuisasti ainakin kahta täytyi päästä maistamaan.

Mathildedalin Kyläpanimo La Mer 4.3%

Kullankeltainen ja kirkkaahko olut jättää pinnalleen pienen kauniin vaahdon. Tuoksussa on sitrusta, greippiä ja hedelmäisyyttä. Maussa on sitrusta ja greippiä sekä jonkin verran ruohoa. Jälkimaussa katkeroa. Kokonaisuudessaan varsin onnistunut maitokauppa APA. Vähän ohueksi olut jää, mutta näille prosenteille kyseessä on hyvä tuote.

Arvosana: 3-

Mathildedalin Kyläpanimo Teijo 6.9%

Olut on kuparinvärinen ja jättää puolen sentin mittaisen vaahdon. Tuoksussa on karamellia, mutta myös sitruunaa ja hedelmää. Maussa on karamellia, mutta myös sitruunaa ja maltaisuutta. Jälkimaussa katkeroa. Vähän ristiriitainen olut. Toisaalta IPA:n elementtejä siinä on, mutta elementit eivät oikein olleet synkassa. Ei kovin raikas tuote. Aavistuksen pettymys odotuksiin nähden.

Arvosana 2+

Seuraavaksi tekikin mieli lähteä aivan toisenlaiselle linjalle. Pikku purtavat väliin äärimmäisen maukkaan muurinpohjaletun muodossa ja sitten taas jaksoi. Oluita oli tullut tarjolle Suomalaisten lisäksi myös Virosta ja Ruotsista ja nyt oli aika siirtyä kohti Viroa. Tarjolla oli Taako-panimon tuotteita. Pienen harkinnan jälkeen valinnaksi kohdistui panimon tumma kotiolut.

Taako Pihtla Tume Taluõlu 6.5%

Olut on väriltään hyvin tumman ruskea. Tuoksussa on voimakkaasti tummaa paahteisuutta sekä maltaisuutta, vähän marjaisuutta, mutta myös outoa kumin aromia. Maku jatkaa pitkälti tuoksun linjaisena. Tummaa paahteisuutta ja maltaisuutta, mutta sen lisäksi myös pientä makeutta ja sahtimaista banaanin vivahdetta. Kokonaisuudessaan hyvin erikoinen tuote. Hyvin kotiolutmainen, muttei kuitenkaan mikään äärimmäisen miellyttävä tuote. Kumimaisuus ei ollut kovinkaan nautinnollista, eikä olut tuntunut kovin puhtaalle kokonaisuudelle.

Arvosana: 2+

Kun sahtimaisuudessa oli päästy alkuun, niin se sai myös jatkua. Lapin Voima kertoili ohjelmalehtisessään tarjoilevansa perinne ja muinaisoluita ja sehän kuulosti varsin mielenkiintoiselta. Tarjolla oli kahta erilaista olutta, Taari ja Ruissahti. Sahtia tulee harvoin juotua, niin ruissahti lähti sitten matkaan.

Lapin Voima Ruissahti 7.5%

Olut, tai oikeastaan sahti on väriltaan oranssin ja kultaisen välimaastossa. Ei vaahtoa. Tuoksussa on hedelmää, banaania, ruista ja mausteisuutta. Ensituntuma mausta on, että koostumus on käsittämättömän paksua. Öljymäistä. Maussa on mallasta, vehnää, banaania ja katajaa. Koostumus on omaan makuuni vähän turhan tuhtia, mutta maku oli alkuihmetyksen jälkeen varsin miellyttävä. Itse asiassa oikein mainio!

Arvosana 3+

Sahdin jälkeen oli hiljalleen aika alkaa laitella pillit pussiin päivän osalta. Yhdelle oluelle oli kuitenkin vielä tilaa. Etukäteen olin käytännössä päättänyt oluet, mitkä tulevat päättämään päivän ja näin ensimmäisenä päivänä valinnaksi kohdistui Bryggerin Supernovan toinen versio. Ykkösversiota en ole ikinä maistanut, mutta lähdetään nyt jatko-osalla liikkeelle, aivan kuin kävi Sonnisaaren panimon Intiö Pale Alen kanssa.

Bryggeri Helsinki Supernova 2nd edition 7.8%

Väriltään kullankeltainen olut, jossa on ohut vaahto. Tuoksussa on vahvasti hedelmäisyyttä, sitruunaa ja maltaisuutta. Voimakas humalointi tuntuu. Maussa puolestaan on sitruunaa, hedelmää ja humalaa, mutta myös raikasta mansikkaa. Jälkimaku on hyvin kuivakka ja katkera.

Kokonaisuudessaan aivan mahtava olut. Raikas hedelmäinen sekä mansikkainen vivahde viipyy suussa hetken, ennen kuin se häviää katkeruuden alle. Olut oli niin maukas, että makuja tunnustellessa meinasi kuva unohtua. Nyt oli kyllä mainio DIPA! Tätä täytyy saada lisää tulevassa.

Arvosana 4-