SOPP päivä kaksi käynnistyi alkuiltapäivästä ja kello 13 kieppeillä rautatieasema häämöttikin jälleen edessä. Tänään väkeä oli liikkeellä eilistä enemmän, mutta istumapaikkoja oli hyvin tarjolla aikaisille nautiskelijoille.
Olutpuolella koettavaa riitti edelleen. Kiertely alkoi avoimin mielin, mutta pitkälle ei lopulta tarvinnut mennä, kun ensimmäinen olut kaatui lasiin. Jo edellisenä päivänä olin bongannut Malmgårdin plakaatin, missä oli kuva heidän syksyllä saapuvasta tuotteestaan, Se oli sopiva aloitusolut tälle päivää.
Väriltään oranssin ja kuparin välimaastossa oleva olut, joka jättää pinnalleen ohuen vaahdon. Tuoksussa hedelmäisyyttä, mallasta ja humalaa. Maku pitkälti samantyylinen. Hedelmää, maltaisuutta ja humalaa. Kevyt katkeruus jälkimaussa. Kaikin puolin ok hyvä maitokauppa APA.
Arvosana 2½
Malmgårdin kevyen APA:n jälkeen oli aika siirtyä toiselle pitkälle listalle ja Saimaan juomatehtaan puoleen. Kyseisen panimon listan loppupäässä oli pari mielenkiintoista nimihirmua ja niistä ensimmäinen, eli Wilfred von Hifferhof tarttui matkaan. Kuvauksessa olutta kuvattiin reippasti humaloiduksi pilsneriksi. Lähtökohtaisesti ei kuulosta ollenkaan pahalle.
Saimaan Juomatehdas Wilfred von Hifferhof Pilsner 5.5%
Kellertävän ja kultaisen välimaastossa oleva olut, joka jättää pinnalleen pienen kauniin vaahdon. Tuoksussa on ruohoa, hedelmäisyyttä ja viljaa. Maku vastaa pitkälti tuoksua sisältäen ruohoa, viljaisuutta, hedelmää sekä humalan katkeroa, mikä tuntuu varsinkin jälkimaussa. Jännä olut. Voimakas humalointi ja pilsneri kohtaavat kivasti, mutta muodostavat samalla erikoisen yhtälön. Ei hassumpi ollenkaan, päinvastoin oikein piristävä tapaus.
Arvosana 3+
Saimaan jälkeen oli aika nautiskella Bryggerin hampurilaista, joka oli kyllä loistavaa tavaraa. Kuva jäi ottamatta kun herkku meni jo parempiin suihin. Janottamaan se kuitenkin pisti, niin oli aika jatkaa matkaa kohti Tamperetta ja Panimoravintola Plevnaa. Plevnallakin oli tullut kepeä maitokauppauutuus, niin johan se täytyi päästä testaamaan. Olutta tilatessani ja pientä pränttiä tarkemmin lukiessani huomasin, että kyseessä olikin ilmeisesti viides versio Cotton Alesta. Noh ei se mitään. Aiempiakaan en ole maistanut.
Panimoravintola Plevna Cotton Ale 4.7%
Kultainen olut, mikä jättää pinnalleen ohuen vaahdon. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja sitrusta, mutta myös maltaisuutta. Maussa on hedelmäisyyttä, leipäisää mallasta, mutta myös vähän ruohoa. Pehmeä ja matalahappoinen, jopa vetinen. Humala ja maltaisuus kohtaavat varsin hyvin, mutta muuten jää ohueksi. Olisin kaivannut aavistuksen roisimpaa humalointia.
Arvosana 2+
Tässä vaiheessa alkoi tehdä mieli vähän vehnäisempää olutta. Kovin kauaksi ei tarvinnut lähteä, kun sopiva olut löytyi. Panimo pysyi samana ja valinnaksi usean vierekkäisen vehnäisen joukosta valikoitui Plevnan JFK (James Finlaysonin Kutomo). Lyhenteen johdosta mielikuvani olivat jossain muualla, mutta ilmiselvästi lyhenteen täytyi muodostua tästä.
Panimoravintola Plevna JFK 5.5%
Kultaisen värinen olut, joka on samea ja jättää pinnalleen vajaan sentin paksuisen vaahdon. Tuoksussa on banaania, hedelmää, mausteisuutta ja vehnää. Maussa kohtaavat vehnä, hedelmä ja mausteisuus, joidenka lisäksi jälkimaussa on humalan tuomaa katkeroa. Vehnän ja humalan yhdistäminen varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omaan makuuni kyseinen setti toimi oikein hyvin. Virkistävä olut.
Arvosana: 3
Olutta siemaillessani huomasin, että paikalle oli saapunut myös Jaskankaljat-blogin pitäjä Jaska ja ilmeisesti miehen läsnäolo oli myös saanut Pyynikin samannimisen oluthanan aukenemaan. Tässä vaiheessa kävin asioimassa miestenhuoneessa, missä lisäkseni sillä hetkellä asioi kaksi muuta herraa. Toinen herroista puhui kovaan ääneen puhelimeensa Jaskankaljan saapumisesta ja siitä, että sitä on tarjolla vain 30 litraa. Totesin miehelle tämän puhelun lomassa, että sitä täytynee seuraavaksi sitten päästä maistelemaan. Tällöin taustalla ollut toinen herrasmies kuuli sanani ja huusi, että kyseinen olut oli oikeasti hyvää. Näillä puheilla eipä kyseistä olutta enää voinut kiertääkään, varsinkin kun Pyynikille saapuessani heidän kaksi muuta mielenkiintoista tuotettaan Vanillastout ja Pirun polkka olivat väliaikaisesti loppuneet.
Pyynikin Käsityöläispanimo Jaskankalja 6.0%
Oranssin ja kultaisen välimaastossa olut, joka ei juurikaan vaahtoa. Tuoksussa on hedelmää, sitrusta sekä rukiista mallasta. Maussa on hedelmäisyyttä, ruista ja maltaisuutta, mutta tuntuma on vähän sekainen. Juotavuudeltaan olut on matalahappoinen ja pehmeä. Kokonaisuudessaan varsin erikoinen ja miellyttävä olut, joka aiheutti vähän lintu-vai-kala efektin. Yritystä oli, mutta lopputulos ei ollut kuitenkaan aivan saumattoman onnistunut, joskin se oli mielenkiintoinen.
Arvosana: 3-
Jaskankaljan jälkeen maistui jokin vähän tummempi tavara. Pieni silmäys listaan ja sieltähän se sopiva tuote löytyi. Tällä Hesan reissulla ei ehtinyt tutustumaan tämän kyseisen panimon verrattain tuoreeseen panimoravintolaan, mutta se täytyy tehdä toisella kertaa. Kerran kuitenkin täällä paikalla ovat, niin yksi olunen kuitenkin kiitos!
Stadin Panimo Gasometer Baltic Porter 6.0%
Olut on tummaa, lähes mustaa. Pinnalle jää vajaan sentin paksuinen vaahto. Tuoksussa on paahteisuutta, tummaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata sekä lakritsaa. Maussa paahteisuus ja tumma maltaisuus tuntuvat tumman suklaan, lakritsan sekä marjaisan vivahteen ohella. Kohtalaisen maukas portteri ja sopiva olut juuri tähän väliin. Olut vastasi odotuksia, muttei tarjonnut kuitenkaan mitään suurempaa.
Arvosana: 2½
Tässä vaiheessa piti jo alkaa vilkuilla kelloa, koska juna Ouluun lähtisi pian. Oli päivän ja tämän vuoden festien viimeisen oluen aika. Tunnelma alueella alkoi jo olla hyvinkin tiivistä, ensimmäistä kertaa täytyi tyytyä seisomapaikkaan notkuvan pöydän ääressä. Ei se mitään. Suunnaksi uusi tuttavuus Hopping Brewsters ja olueksi heidän humalatykiksi mainostamansa DIPA.
Hopping Brewsters Double Warthog 8.5%
Olut on meripihkan värinen ja jättää pinnalleen reilun sentin paksuisen valkoisen vaahdon. Tuoksussa on karamellia, toffeeta, sitrusta ja alkoholia. Maussa on karamellia, toffeeta, hedelmää ja mansikkaa, mutta myös humalan katkeroa ja alkoholia, Ei niin katkera kun etukäteen odotin ja ehkä myös toivoin. Kohtalaisen tasapainoinen, muttei kuitenkaan mitenkään poikkeuksellinen DIPA. Odotukset olivat suuret, niin siihen nähden olut oli pieni pettymys.
Arvosana 2½
Kokonaisuudessaan SOPP oli mahtava tapahtuma. Oluita riitti ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Lukuisia herkullisia oluita jäi maistamatta, vaikka ajattelin, että kahdessa päivässä ehtii jo aika pitkälle. Ehtihän sitä, mutta kirittävää jäi. Jäipähän jotakin nautiskeltavaa ensi vuodellekin!
Arvosana 2½
Malmgårdin kevyen APA:n jälkeen oli aika siirtyä toiselle pitkälle listalle ja Saimaan juomatehtaan puoleen. Kyseisen panimon listan loppupäässä oli pari mielenkiintoista nimihirmua ja niistä ensimmäinen, eli Wilfred von Hifferhof tarttui matkaan. Kuvauksessa olutta kuvattiin reippasti humaloiduksi pilsneriksi. Lähtökohtaisesti ei kuulosta ollenkaan pahalle.
Saimaan Juomatehdas Wilfred von Hifferhof Pilsner 5.5%
Kellertävän ja kultaisen välimaastossa oleva olut, joka jättää pinnalleen pienen kauniin vaahdon. Tuoksussa on ruohoa, hedelmäisyyttä ja viljaa. Maku vastaa pitkälti tuoksua sisältäen ruohoa, viljaisuutta, hedelmää sekä humalan katkeroa, mikä tuntuu varsinkin jälkimaussa. Jännä olut. Voimakas humalointi ja pilsneri kohtaavat kivasti, mutta muodostavat samalla erikoisen yhtälön. Ei hassumpi ollenkaan, päinvastoin oikein piristävä tapaus.
Arvosana 3+
Saimaan jälkeen oli aika nautiskella Bryggerin hampurilaista, joka oli kyllä loistavaa tavaraa. Kuva jäi ottamatta kun herkku meni jo parempiin suihin. Janottamaan se kuitenkin pisti, niin oli aika jatkaa matkaa kohti Tamperetta ja Panimoravintola Plevnaa. Plevnallakin oli tullut kepeä maitokauppauutuus, niin johan se täytyi päästä testaamaan. Olutta tilatessani ja pientä pränttiä tarkemmin lukiessani huomasin, että kyseessä olikin ilmeisesti viides versio Cotton Alesta. Noh ei se mitään. Aiempiakaan en ole maistanut.
Panimoravintola Plevna Cotton Ale 4.7%
Kultainen olut, mikä jättää pinnalleen ohuen vaahdon. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja sitrusta, mutta myös maltaisuutta. Maussa on hedelmäisyyttä, leipäisää mallasta, mutta myös vähän ruohoa. Pehmeä ja matalahappoinen, jopa vetinen. Humala ja maltaisuus kohtaavat varsin hyvin, mutta muuten jää ohueksi. Olisin kaivannut aavistuksen roisimpaa humalointia.
Arvosana 2+
Tässä vaiheessa alkoi tehdä mieli vähän vehnäisempää olutta. Kovin kauaksi ei tarvinnut lähteä, kun sopiva olut löytyi. Panimo pysyi samana ja valinnaksi usean vierekkäisen vehnäisen joukosta valikoitui Plevnan JFK (James Finlaysonin Kutomo). Lyhenteen johdosta mielikuvani olivat jossain muualla, mutta ilmiselvästi lyhenteen täytyi muodostua tästä.
Panimoravintola Plevna JFK 5.5%
Kultaisen värinen olut, joka on samea ja jättää pinnalleen vajaan sentin paksuisen vaahdon. Tuoksussa on banaania, hedelmää, mausteisuutta ja vehnää. Maussa kohtaavat vehnä, hedelmä ja mausteisuus, joidenka lisäksi jälkimaussa on humalan tuomaa katkeroa. Vehnän ja humalan yhdistäminen varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omaan makuuni kyseinen setti toimi oikein hyvin. Virkistävä olut.
Arvosana: 3
Olutta siemaillessani huomasin, että paikalle oli saapunut myös Jaskankaljat-blogin pitäjä Jaska ja ilmeisesti miehen läsnäolo oli myös saanut Pyynikin samannimisen oluthanan aukenemaan. Tässä vaiheessa kävin asioimassa miestenhuoneessa, missä lisäkseni sillä hetkellä asioi kaksi muuta herraa. Toinen herroista puhui kovaan ääneen puhelimeensa Jaskankaljan saapumisesta ja siitä, että sitä on tarjolla vain 30 litraa. Totesin miehelle tämän puhelun lomassa, että sitä täytynee seuraavaksi sitten päästä maistelemaan. Tällöin taustalla ollut toinen herrasmies kuuli sanani ja huusi, että kyseinen olut oli oikeasti hyvää. Näillä puheilla eipä kyseistä olutta enää voinut kiertääkään, varsinkin kun Pyynikille saapuessani heidän kaksi muuta mielenkiintoista tuotettaan Vanillastout ja Pirun polkka olivat väliaikaisesti loppuneet.
Pyynikin Käsityöläispanimo Jaskankalja 6.0%
Arvosana: 3-
Jaskankaljan jälkeen maistui jokin vähän tummempi tavara. Pieni silmäys listaan ja sieltähän se sopiva tuote löytyi. Tällä Hesan reissulla ei ehtinyt tutustumaan tämän kyseisen panimon verrattain tuoreeseen panimoravintolaan, mutta se täytyy tehdä toisella kertaa. Kerran kuitenkin täällä paikalla ovat, niin yksi olunen kuitenkin kiitos!
Stadin Panimo Gasometer Baltic Porter 6.0%
Olut on tummaa, lähes mustaa. Pinnalle jää vajaan sentin paksuinen vaahto. Tuoksussa on paahteisuutta, tummaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata sekä lakritsaa. Maussa paahteisuus ja tumma maltaisuus tuntuvat tumman suklaan, lakritsan sekä marjaisan vivahteen ohella. Kohtalaisen maukas portteri ja sopiva olut juuri tähän väliin. Olut vastasi odotuksia, muttei tarjonnut kuitenkaan mitään suurempaa.
Arvosana: 2½
Tässä vaiheessa piti jo alkaa vilkuilla kelloa, koska juna Ouluun lähtisi pian. Oli päivän ja tämän vuoden festien viimeisen oluen aika. Tunnelma alueella alkoi jo olla hyvinkin tiivistä, ensimmäistä kertaa täytyi tyytyä seisomapaikkaan notkuvan pöydän ääressä. Ei se mitään. Suunnaksi uusi tuttavuus Hopping Brewsters ja olueksi heidän humalatykiksi mainostamansa DIPA.
Hopping Brewsters Double Warthog 8.5%
Olut on meripihkan värinen ja jättää pinnalleen reilun sentin paksuisen valkoisen vaahdon. Tuoksussa on karamellia, toffeeta, sitrusta ja alkoholia. Maussa on karamellia, toffeeta, hedelmää ja mansikkaa, mutta myös humalan katkeroa ja alkoholia, Ei niin katkera kun etukäteen odotin ja ehkä myös toivoin. Kohtalaisen tasapainoinen, muttei kuitenkaan mitenkään poikkeuksellinen DIPA. Odotukset olivat suuret, niin siihen nähden olut oli pieni pettymys.
Arvosana 2½
Kokonaisuudessaan SOPP oli mahtava tapahtuma. Oluita riitti ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Lukuisia herkullisia oluita jäi maistamatta, vaikka ajattelin, että kahdessa päivässä ehtii jo aika pitkälle. Ehtihän sitä, mutta kirittävää jäi. Jäipähän jotakin nautiskeltavaa ensi vuodellekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti