Sonnisaari M

Sonnisaari M 8.7%

Taannoin törmäsin internetin syövereissä tiedotteeseen, että Leskisellä paukkuvat pian nelinumeroiset rikki hanaoluiden määrässä. Nytpä se päivä oli sitten tuoreimpien tiedotteiden perusteella koittanut. Sonnisaaren, ilmeisesti Leskiselle yksinomaan valmistama M, kotoisammin Ämmä löysi tiensä kuppilan hanaan tuhannentena olusena. Tuhat on jo varsin komea lukema ja seinällä oleva 500:n olusen taulu tuntuu kaukaiselle ajatukselle. Ehkäpä tonnikin ansaitsee jonkinmoisen plakaatin tulevassa.

Kaiken tämän "mediarummutuksen" vaikuttamana ei 'tonnia' sopinut jättää väliin. Rauhallisena iltapäivänä hilpaisin Leskiseen katsastelemaan tarjontaa ja siellähän se tuore juhlayksilö liitutaululta löytyi.

Olut kaatuu lasiin mustana ja jättää pinnalleen tiiviin ja kermaisan vaahdon. Tuoksussa on paahteisuutta, kahvia ja lakritsaa. Maku on paahteinen, lakritsainen ja kahvinen. Jälkimaku jatkaa samoilla elementeillä, se tuntuu pitkänä ja katkerana. Suutuntuma ei ole kovinkaan pehmeä, mutta juotavuus säilyy kohtalaisena tästäkin huolimatta. Pieni vanilijaisuus olisi voinut tuoda oluselle herkullisen lisän, mutta toimii tämä näinkin. Komea merkkipaalu on hyvä rikkoa paikallisella oluella. Hyvä Leskinen! Hyvä Sonnisaari!

Arvosana: 3½

Salopian Vertigo

Salopian Vertigo 7.2%

Kepeän ja virkistävän lagerin päälle oli paikka nautiskella toinenkin olunen. Leskisessä tarjontaa oli mukavasti ja pieni valinnanvaikeushan se meinasi iskeä. Lageria lopetellessani telvisiokin oli auennut ja sumujen saarten palloilua oli väelle tarjolla. Tähän suuntaan meni sitten myös olutvalinta.  Real alena tarjolla oli Salopianin musta ipa. Panimo ei sen enempää entuudestaan kertonut, mutta tilauksen jälkeen sitä olisi taas hieman viisaampi. Pieni lasi pöytään siis.

Olut kaatuu lasiin mustana ja jättää pinnalleen tiiviin, kauniin vaahdon. Tuoksu on miellyttävän tumma ja monimuotoinen. Tumma suklaisuus, paahteisuus ja sitruksinen hedelmäisyys nousevat aromeina esiin. Maussa samainen tummuus, paahteisuus, suklaisuus ja hedelmäisyys tasapainottelevat kivasti keskenään. Suutuntuma on matalahappoinen, makeahko ja kermaisan pehmeä, mutta jälkimaku kääntyy katkeraan suuntaan. 

Kyllähän tätä mielellään nautiskelee. Tumma, herkullinen olunen, mikä ei heti tuonut mustaa ipaa mieleen, vaikka katkeruutta jälkimaussa olikin. Taustalla pyörineessä pelissä maalinteko näyttäytyi tuskallisen vaikeana, pallojen päätyessä katsomon puolelle, mutta oluessa on sen sijaan osuttu suhteellisen hyvin kohdalleen.

Arvosana: 3½

Sonnisaari Teutoni

Sonnisaari Teutoni 5.2%

Muistiinpanot meinaavat hieman laahaata olusten perässä, mutta sen verran verkkaisesti oluitakin on tullut nautiskeltua viime aikoina, että kirjanpito ehtinee ajan tasalle. Yksi tuoreimmista olusista tuli nautiskeltua Leskisessä. Pelimiehen ohella Sonnisaari oli tuottanut toisenkin olusen, Teutonin.

Olut kaatuu lasiin kuparisena ja jättää pinnalleen runsaan vaahdon. Tuoksu on maltainen ja kepeän pähkinäinen. Maku jatkaa pähkinäisen maltaisella linjalla. Suutuntuma on keskihappoinen. Juotavuus on kohdillaan.

Lyhyestä virsi kaunis, tämähän on oikein virkistävä olunen. Lagereita tulee suhteellisen harvoin nykyään nautiskeltua, eikä Sonnisaarikaan ole tainnut niissä aikaisemmin kunnostautua. Ehkä kannattaisi kokeilla  jatkossakin, Teutoni toimii oikein hyvin. 

Arvosana: 3+

Sonnisaari Pelimies

Sonnisaari Pelimies 6.7%

Mustan Jaskan päälle tuli siirryttyä vielä toiseen kuppilaan, Roosteriin. Jos väkeä oli St Michaelissa, niin Roosterissa sitä vasta riittikin. Tunnelma oli tiivis, mutta leppoisa. Valitettavan ahtaaksi alakerta meinaa käydä ruuhka-aikoina, mutta hyvä, että kuppilalla kauppa käy. Hanassa oli suomalaisia, oululaisia tuotteita. Musta Jaska esitteli partaansa täälläkin, mutta vieressä oli vähemmän (?) karismaattisella parralla ja kokonaiskuvalla varustettu pelimies. Pelimies tuntui tekevän kauppaansa, niin päätinpä napata moisen matkaan myös, ennen kuin se ehtisi loppua. Tilaa ei kertakaikkiaan löytynyt, mutta yläkerta oli tyhjä. Hieman epäurheilijamaisesti olut tuli poikkeuksellisesti nautiskeltua kahvilan puolella.

Pelimies kaatuu lasiin kuparisena. Tuoksussa on trooppista hedelmää ja humalaa. Maussa on trooppista hedelmää, humalaa ja maltaisuutta. Suutuntuma on keskihappoinen. Jälkimaku on kuiva ja katkera. Itseasiassa merkittävin huomio oluesta todellakin on kuivuus. Kokonaisuudessaan aika perinteisellä, toimivalla ipa:lla tässä mennään, mutta suuta kuivasi vielä kotona saakka. Ei kai se pelimies sentään noin kuiva kaveri ole.

Arvosana: 3+

Maistila Musta Jaska

Maistila Musta Jaska 8.2%

Jokunen päivä takaperin tuli pyörähdettyä mutka St Michaelissa. Keli on ollut harmaa ja kolea pitkin viikkoa, mutta käynti 'Irkussa' tuntui virkistävälle ajatukselle arjen keskellä. Ihmisillä vaikutti olleen samanlaisia ajatuksia, kuppila oli vaihteeksi lähestulkoon täysi. Olutvalikoima oli kohtalaisen hyvä, tarjolla oli sekä mielenkiintoista pulloa, että hanaa. Harmillisesti BrewDogin Albino squid assassin oli päässyt loppumaan, mutta hanassa oli paikallista tavaraa Maistilalta. Komealla parralla varustettu Musta Jaska vaikutti kiinnostavalle.

Jaska kaatuu lasiin mustana ja jättää pinnalleen tiiviin kermaisan vaahdon. Tuoksussa on reippaasti paahteisuutta sekä kahvia, mutta myös lakritsaa. Maussa on paahteisuutta, kahvia, lakritsaa, mutta myös hieman hedelmäisyytä. Suutuntuma on pehmä ja makeahko. Jälkimaku jatkaa paahteisena. Juotavuus ei kärsi, mutta nautiskelun puolellehan tämä menee. Tanakkaa herkkua. 

Olutta siemaillessani mietin, että viimeisimmästä Imperial Stoutista on jo tovi aikaa. Liekö tämä vaikuttanut makukokemukseen, mutta kokonaisuudessaan olut oli suorastaan herkullinen. Ehdottomasti aivan Maistilan parasta antia.

Arvosana: 4

BrewDog Arcade Nation

BrewDog Arcade Nation 5.2%

Pelin puinti oli vielä sen verran kesken, että päätin tilata Fullersin päälle vielä toisen olusen. Hanojen sijaan tiirailin pullovalikoimaa, missä oli kiinnostava ja tuore pullo Skotlannista. Taustalla hieman useamman maltaisen nautiskellut herra meuhkasi kovaan ääneen, odotti ilmeisesti ManUn peliä. Jostain syystä peli oli myöhässä ja sekös tuntui vähän harmistuttavan.

Mekastuksen keskellä olut kaatuu lasiin mustana ja jättää pinnalleen pienen vaahdon. Tuoksussa on sitruksista ja trooppista hedelmäisyyttä, tummaa paahteisuutta sekä suklaata. Maussa samainen hedelmäisyys kulkee kivasti suklaan ja paahteisuuden kanssa. Humalaa löytyy makukavalkaadin takaa reippaasti. Suutuntuma on keskihappoinen. Jälkimaku on greippisen katkera, mutta myös paahteisuus säilyy kielellä.

Onpas kepeä ja herkullinen olut. Pari viimeisintä samaiselta koirapanimolta eivät ole olleet kovin kummoisia, mutta tässä oli taas kivasti sisältöä. Potkupallopelikin pääsi alkamaan, niin lasin tyhjetessä taustavolyymikin viimein tasoittui.

Arvosana: 3½

Fuller’s Traitor’s Gate

Fuller’s Traitor’s Gate 4.5%

Vaikkei vielä varsinainen jalkapallokausi olekaan alkanut ykkösdivisioonan osalta, eikä peli ollut Raatissa, Graaliin tuli totutusti suunnattua pelin päälle. Oulu voitti Kokkolan vieraat 1-0, kauniissa auringonpaisteessa pelatussa ottelussa. Peli oli keskeneräistä, mutta suuren pelaajavaihtuvuuden myötä se on ymmärrettävää tässä vaiheessa kautta. Positiivisia elementtejä pelissä kuitenkin oli aina uusia pelaajia myöten, vaikkeivat ajoitukset aina kohdanneetkaan.

Graalissa oli oluita vaihtunut sitten viime kerran, muttei tällä kertaa positiivisella tavalla. Pieni valinnanvaikeus iski, negatiivisessa mielessä. Taustalla pyöri valioliigaa ja Vardyn vapauttava 0-2 osuma kirvoitti ilonhuutoja paikalla olleissa asiakkaissa. Jalkapalloteeman jatkuessa, tilasin iso lasin englantilaista pöytään.

Olut kaatuu tyylikkääseen Graalin nimikkolasiin punertava. Tuoksussa on makeaa toffeen sävytteistä maltaisuutta ja kepeää trooppista hedelmäisyyttä. Maku jatkaa vahvasti maltaisena. Maltaisuuden ohessa mukana on hedelmäisyyttä ja leipäisyyttä. Suutuntuma on keskihappoinen. Kyllähän tätä ison lasin saattoi juoda. Teknisesti okei, mutta siinäpä se sitten olikin.

Arvosana:3-